Autoilun karmaa, Fiat Bravan oma elämä

 

 

Alunperin mie aattelin kirjotella noist elukoitten toilailuist...
Sittemmin oon huomannu, et ne saattaa olla ainoot älylliset tääl... 
Paitsi Venni...
Nyt talven aikana kanat teki munintatauon, sitte tuli tammikuus järkyttävät pakkset ja kesti kuukauden...
Ei munan munaa...toisaalta hyvä niin, koska nehä ois ehtiny jäätyä enneks oisin saanu sisälle... Sitte ne on alottanu sulkasadon...
Sitä huutoa ja puputusta mitä ne pitää, ni sitä ne ei oo lopettanu...Eikä syomistä...eikä kakkimista...
Oletan et ens kesänä mulla kasvit senku rehottaa, ku tyrkkään kananjätökset pitkin pihaa...
Pesoselle en oo sanonu täs pikku takapakist...se aina sillon tällön puhuu kanapaistista haikeesee sävyy... 

Kissat elää omaa omituista elämääsä...
Meil käy ulko-ovi ku osuuskaupas konsanaa... pitää päästä ulos ja sit sisää...ja taas se alkaa alusta...
Paitsi Olli ja Korppu ei pääse ulos...
Ne ei siellä osaa olla, niin olkoot sisällä...
Olli edellee kiipee oven päälle, verhotankotrapetsi on uskomattoman kova juttu ja nyt se on keksiny kaikkinaiset johot... 
Ite alan väsyy ku piilottelen alusvaatteita ja sukkia Venniltä ja johtoja ja muovipusseja Ollilta...
Pesosen kissa, Korppu on kiltti eikä tee tuhoja...Sen elämäs ei oo ku Pesonen, jolle se maukuu ku vaan näkee...

Venni taas on keksiny, et ku leikkii Sisu-pojan kans, ni mukavasti näkee potentiaaliset rouskuttelun kohteet...
Eli piilottelen sitte lelujaki...

Mut Brava...
Se Brava, bella belissima Brava...

Eilen aamulla päätettii Hennan kans käyä kirpparilla heti aamusesta...
Pesonen ei ollu kotona, ja mie ajattelin et se palailee reissultaa vast iltapäiväst, ni minul ois aikaa vaik mihin ja moneeki juttuu...
Noh...yön oli satanu lunta...ja mie sitte menin pihalle...avasin autonoven ja laitoin sen käyntii...
Aloin putsaamaa lumia ja sitte... yritin...saada....ovea...auki....
Sepä ei lähteny...
Ei, koska Brava oli lukinnu ittesä...vaikkei siin oo ees keskuslukitusta...
Mie remmoin ja kiskoin, mut eihä se aukee...lukossa ku oli...

Yritin ettiä sisältä toisii avaimii...
En löytäny...en mistää...
Veikkaan, et Olli on ne kantanu johinki varmaa paikkaa...
Mut niit ei löytyny...
Toissapäivänä tankkasin auton, joten siel ois ollu bensaa vaik kahen päivän joutokäyntii,
Sieluni silmil näin kuinka se ois kuumennu ja syttyny palamaa...ja sit ois palanu liiteri...ja sit talo ...ja sit ois palanu Pesosen hermot...mulla ei varmaa siin vaihees ois järkee enää ees ollukkaa...

Kassi oli autossa... ja puhelin kassissa...
Teki mieli kirkua...
Kiersin autoa ku kissa kuumaa puuroa ja koitin kattoa, oisko mikää ovi auki...
Ei ollu... 
Minust alko tuntuu, et toi oli Pesosen syy, koska se jankuttaa et ovet lukkoo, ovet lukkoo...

Sain ajatuksen vääntää lasia alaspäin...
Niin tein...
Varovasti...varovasti... tuskan hiki sielua kovertaen....
Ja sitten se tapahtui....
Lasi hajos kun riitteinen jää...

Hetken tuijotin ja sitte työnsin käden reiästä...avasin nappulan ja oven...ja vihertävä lasisade ropisi valkoselle lumelle...
Sammutin auton...ehän mie enää mihinkää voinu lähtee ees...
Kiukun ja turhautumisen itku pukkas pihalle min silmistä...ja teki mieli huutaa kaikki maailman kirosanat, niin kovaa ku vaan kykenis....
Hillitsin siltä osin itteni ja soitin Hennalle, sitte soitin Pesoselle, joka oli tulos jo Erkon kans ja sitte aloin keräilemää lasia maasta pois...
Välillä nypin sormiin tunkeutuneet palaset pois...
Voi sanoa, että sormet verillä siivosin jäljet...

Laitoin maton ikkunan etee roikkumaa ja tulin sisälle oottelemaa Hennaa, Pesosta ja Erkkoa...
Ne vissiin näki et olin kiukkunen, koska kukaa ei heitelly ihmeempää läppää, vaik näin kyllä että niitä nauratti...
Erkko tuumi et pitää soittaa purkaamolle... Siin vaihees minulle kihos hiki uuestaa, ettei se vaan sano et tuttuahan se jo on, ku se takalamppuki sielt tilattii...Se katto minuu ja sitä nauratti...
Näki etten ollu Pesoselle siitä asiasta sanonu...
Onneks Henna istu tuolilla ja otti purkaamon tiedot ja tilas siltä istumalta sen lasin...
Erkko lupas vaihtaa... Sanoin, et voin toki itekki yrittää...
Tilaa Henna kaks lasia, äiti aikoo ite vaihtaa...kuulin lauseen Erkon suusta...
En sanonu mitää...
Olin ku en ois kuullukkaa...

Pesonenha oli käyttäny sen Mitsu-Pajeron torstaina katsastukses...
Se oli niin mätä, et sillä ei me tehty enää mitää...Onneks saatii se vaihettuu henkilöautoo eilen illal, ni ei ihan tää autokanta levinny käsii...

Jottei päivä ois menny ihan autojen piikkii, ni Venni kanto kortensa kekoo...
Mul on ollu aarteena semmonen pieni puinen poika, joka ajaa pyörällä, on varmaa jotain vanhan Neuvostoliiton aikasia leluja...
Sitä oon pitäny tarkasti tallessa...Sisu sillä leikki viikko sitte ja Venni tietty siinä liepeillä kattomassa...
Se päätti Venniki leikkiä...Vaan Vennin leikit ei oo samat ku Sisun...ja lopputuloksena mie suutuin niin, et Pesonenki hämmenty...

Tänä aamuna heräsin ku tuuli vinku nurkissa...pakko oli nousta tarkistamaa, onks kaikki Bravan päällä talles, vai onkse täynnä lunta...
Mie en oo talvi-ihminen ja aamunen näkymä tuskastutti, vaik ilokseni huomasin, et matot on kai nii hyvin jäätyny Bravan päälle, ettei ne varmaa irtoo ku kevätauringon paisteessa...
Mut ei ollu autos lunta...

Tän päivän ohjelmas on lumityöt ja sit pitää koittaa irrottaa avain Pesosen uuen auton virtalukosta...
Mie illal koeajoin sen ja se avain juuttu siihe lukkoo...
Ootan, et Pesonen juo kahvisa, ennenks sanon sille mis avaimet on....

                                                  Olli tutkii onko puu-ukko korjattavissa 

                                                              Kello kuus aamulla...
 

Helmikuista autoilun hurmaa...

 

 

Joo, sillon viimeks minul ei ollu kovin hyvä aamu...
Oli kaikenlaist harmii ja minulleha tuliki sit kiire töihi... 
Koska minul alko tulla hoppu, ni kipasin sukkelasti ruokkimaa kanaset...niiku joka aamu...
Meiän kanat asustaa liiterin vintillä ja sinne puolelle ei oo rappuja, ku tikkaat...
No, kiipesin ylös, ruokin kanaset ja kiipesin alas...niitä tikkaita pitkin...enkä sen kummemmin ajatellu, saatikka katellu jalkoihin päin...
Mie tulin tikkaita ku joululaulun sanoissa sanotaa...reippahasti käypi askeeleet...ääidin hommat on niiin kiireiseeeet...
Viimesellä askelmalla iskin jalan alas..... ja tajusin, et jotain meni pielee...
Katoin alas ja nostin jalkaa...ja siinä se roikku...lankunpätkä naulan varassa jalkapohjassa...
Vaistomaisesti ravistin... eihän se tippunu... ja sitte... suuren järjen jättiläinen laskin jalan alas jolloinkas se naula ikäänku painu lisää...

Kiskoin naulasen lankunpätkän irti ja linkutin sisälle...
Verta siitä tuli, muttei kauheesti kuiteskaa...
Ku minul ei ollu puhistusainetta, ni lorautin vademecumia siihe...
En kyllä tiiä, onkse ees käypää kamaa enää...saattaa olla et se on menny vanhaks vuonna keppi ja kirves...
Linttasin jalkapohjaa jonkusortin lappuja ja idealsiteellä sitte kieputtelin sen pysymää kiinni...
Ennakoin, et kinttu saattaa olla kipee ja surautin autolla töihi...

Linkuttelin päivän, eikä se nyt niin kurjalta sit tuntunu... 
Tulin päivän jälkee kotii ja ajattelin et meen käymää Jaalan kaupassa...
Koska olin kohtuuhyvällä tuulella kaikesta huolimatta, otin Vennin mukaa...
Kaupassa mietin et jospa teen lohipiirakkaa, ja mieliala koheni ja koheni...
Melkein hyräilin kun tulin takasin autolle...

Ajeltii kotii ja Heinolantieltä Selänpäähä käännyttäes alko kuulumaa kunnon krohinaa...
Eikä se loppunu...
Pysäytin ja katoin auton alle...

Hyvä tuuli katos, kun pieru Saharaa sillä yhellä vilkasulla...
Pakoputkihan se raahas maata koko peräpäällää...
Mikäs autto, ku ajaa hammasta purren kotii...

Koska olen niin itsenäinen, ja sanaa ei saa sekottaa itsepäisyyteen, niin koitin katella ite mitä vois tehä ja mikä on rikki...
Kannakkeet, ne hemmetin kannakkeet... ne joista katsastusmies sano elokuussa, et pitäs vaihtaa oli sitte hajonnu...

Olihan ne kannakkeet olemassa...takaikkunalla...siellä ne oli matkustelleet puolisen vuotta ja nyt sitte koitin miettiä et mite ne laitetaa...
Kyselin sieltä ja täältä ja Pesoselta en, koska se oli töissä...

Kolme kertaa väänsin auton taakse maahan enkä tajunnu...
Vettäki tuli ku aisaa vaan...

Lopputuloksena Erkko ajo laittamaa niit ja siin vaihees Pesonenki oli kotona...
Koska ne sateessa alko korjaamaa... ni mie aattelin olla kiltti ja tein sen lohipiirakan...
Täytettä tuli liikaa, osa valu uunin pohjalle ja osa lattialle ku siirsin sitä sinne uunii...
Päällinen hieman kärähti ja alapuolelta se saatto olla himpun raaka....

Tarjosin sitä Erkolle kotii viemisiks, muttei se jostain syystä huolinu...

Illan kuluessa jalka alko turpoomaa ja varpaat tökötti kun prinssinakit vaan, eikä suostunu ees taipumaa...
Pesonen uhkaili et mulle laitetaa puujalka, josse tulehtuu, eikä sit hoideta...
Kävin seuraavana aamuna terkkulas ja sain lääkekuurin...
Matkalla terkkulaa Anna kerkes puhelimessa kertomaa  kauhujuttuja hoitamattomista haavoista...

Loppuviikko meni aika hyvin, Riikka ja Sisu tuli yökylää ja viikonloppu oli ihan lepposa...

Maanantai oli hyvä ollaksee maanantai ja viikon eka arki taas...
Eilen, tiistaina käytiin äiteen kans aikasin aamusesta Jaalassa ja ehin töihinki mukavasti...

Töistä lähties ei meinannu mennä vaihteet päälle, mut sain kuin sainkin survastuu pakin ja muut ja ajoin kotii...
Ihmettelin outoa ääntä takaa, mut aattelin, et jäätä on jarruissa tai jotain semmosta...
Jäätyminen tuli mielee siks, ku pikkutiellä oli pari isoo lätäkköö ja surauttelin huolettomasti niitten läpi kun Titanikki konsanaa...
Koska oli pientä pakkasta, ni jäätyminen ajatuksena oli erittäinkin looginen..

Kotipihalla huomasin, ettei se jäätä ollu, ku takarengas oli tyhjä...

Siinä vaihees tuli mielee se elokuva, se päivä murmelina, tai jotain, mis se mies elää samaa päivää uuestaa ja uuestaa...

Huokasin ja tulin sisälle oottamaa et Pesonen tulee kotii ja voin kertoo sillekki ilouutisen tästä auto-uusinnasta...

Jos mie ikinä voitan lotossa, ni ajan vaan taksilla minne ikinä tarviikaa mennä, enkä hommaa auton autoo...kun toi karma kerran ei siin kohtaa oo min puolel ollenkaa... 

Tänää huomasin, ettei se rengas ihan tyhjä sit kuitenkaa ollu...
Pesonen oli samaa mieltä...olihan siel ollu puol jotain ilmanpainetta...en laita sitä yksikköä, kun en oo varma mikä se on...

Mut nyt on taas ilmaa...ja pakoputki on kunnossa...mut silti pelaan varman päälle ja kävelen aamulla töihin ...
Ja mikäs on kävellessä...tänää ainaki oli huikeen hieno ilma...

Ja kun mie kävelin kotiipäin, ni tien toisel puolel paisto aurinko ja toisel puolel taivasta mollotti kuu... se voi sää olla semmonenkin .. ainaki helmikuussa tääl Selänpäässä....

Saha

 

 

Käytii illal saunassa...
Sielhä Pesonen istuu ja mie kellotan sellälläni jalat seinällä... Sillee oon iankaiken saunonu...
Ongelmii on alkanu tulla, ku minuu on ruvennu huippaamaa ku nousen siit ylös...
Pesonen ja Henna piti yks päivä kaameen saarnan min syömisist ja juomisist ja et pitää nitkutella nilkkoja enneks nousee...
Ja ne mäkätti verenpaineenmittauksest ja kaikest jonnenjoutavast...
Mie sanoin kaikkee et juu ja ei oo hätää, ei matala verenpaine oo kuulkaas ollenkaa vaarallista...

No eilen Pesonen soitti, et tartteeks tuua mitää, ni sanoin sille et tuo lakritsia ja vissyä...
ajattelin, et niil nostan ennen saunaa sen verenpaineen ni ei sitte tuu ongelmia ja jäkätystä...

Mentii saunaa...
Sielhä myö keskustellaa syvimmät huolet...
Nyt se huoli oli min mielest saha...moottorisaha...se moottorisaha, minkä se minulle osti...se pieni kevyt saha...
Minkä se otti kanii, ku olin muka sahannu ketjun tylsäks kivee....
En ollu sahannu...
En ymmärrä mite se sillee ees tylsy...

Aikasemmin se otti minult käsisirkkelin pois, perusteli, et oon muka puolsokee ja sahaan jalkaani ja sit se tulee liiterii ja mie makaan verilammikos jalka irti...
Höpöhöpö... 

No, sanoin siinä lauteilla, et haluun sahan takasin...
Ei tipu, se sano...
Sanoin, et se on minun saha ja mites mie teen sahauksii kevääl pihal, jos mie en saa sitä käyttää...
Se sano vaa, mokoma jumi, et ota se irvini...
Mikä hemmetin irvini? Minul alko tulla kiukkunen olo ja kuuma oikein tosissaa...
Se tarkotti halkosahaa, sit semmost mis on kaari...
Mie ajattelin, et ku Amerikois on se yks räppäri, mikä kulkee kello kaulas, ni Pesonen vois kuleskella se saha kaulas, ku on niin nokkela...Mie voisin sen sille ite ripustaa...
Mutten sanonu mitää, paitsi, et ostan sitte salaa käsisirkkelin...
Se sano, et mie oon niin tyhmä, et jossain vaihees unohan et se on kotona ja jään kiinni samantien... 
Sanoin sille ystävällisesti et, haista sinä kakka...

Minuu suututti ja nousin ylös...nitkuttamatta nilkkoja...
Ja sit olo oliki ku veteläl vellil, mitä kaaetaa kattilast...
Pesonen sano, et mee tonne eteisee...
En mee...mulla mikään ole...ja kyykistyin lattian rajaa...
Kuulin hämärästi ku se sano:  mie hommaan sen verenpainemittarin...

Siit ku vähä tokenin, ni sanoin etten tarvi sellasta...
Sanoin, et jos pökerryn, ni sie oot kyl hoitamas minut saunast ulos...
Sano vieväsä hankee virkoomaa...
Mie en en sanonu sille enää mitää...

Tänää aamusel mie kattelin aamuteeveetä...
Siel ne venytteli ja mie ajattelin, et miekii voisin samal...
Kävin tohon lattialle ja kurkotin mattoo päin...
Kaskkytsenttii min nenäst oli kissanoksennus...
Mie ajattelin, et noh, toi venyttely oliki aika tyhmän tuntusta ja aloin putsaamaa mattoa...

Sää on eilisen kaltanen...vettä ja jäätä...
Voi hitsi, ei viiti kävellä töihi...Ihan on pakko autolla rullutella...
Tänää on mukava päivä töis, ja jossain vaihees on varmaa aikaa miettiä, voisko tota min moottorisahaa salaa käyttää... huomaiskos Pesonen....
Hyvin suuniteltu on puoliks tehty...ekana pitää vaan osata olla hipihiljaa koko asiast, ettei toi tupajumi keksi, mitä mie suunnittelen...

 


 
 

Käpylehmien ulkoilupäivä

 

 

Mie en oo kirjotellu pitkää aikaa...
Vuodenvaihtees saatii synkkä uutinen ja ei oikein oo jaksellu kirjotella...
Ihan muuten ollaa elelty normisti ton Pesosen kans...synkät hetket on vaihellu ihan mukaviiki jähäyksii...
Pesonen on tullu entist ukommaks...elikkäs jumimmaks...
Elukat tekee tepposiaa entisee tapaa ja vaik minult loppu se kuntoutus, ni siit jatkuki sit työt suoraa ...et aikalailla normisti mennää...

Yhtenä päivänä ajeltii Kouvolaa ja keskusteltii, et jos joku on itelle mölli, ni pitääks olla samanlainen takas...
Minust ei...
Isä aikonaa opetti ja äiti kans, et viisaampi antaa periks eikä jatka...
Pesonen oli erimieltä...
Ravikylän risteykses, se huokas: Jos joku polttais Kouvolan, ni siitäki sie sanoisit, et vahinko se oli...ei se sitä tarkottanu...
Hetken se oli hiljaa ja väitti et mie oon umpimielinen, siks ku en tajuu tulla sielt pilvenreunalt realistisee maailmaa....
Sanoin sille, et nouskoo ite sielt syövereistää ylös...
Ei kannata, se sano ja jatko...ku sie et kuitenkaa suostu tulee alaspäin...
Sit myö kuunneltiikii radioo pitkän aikaa...

Edellee se tekee jääkaappisulkeisii ja on levittäytyny pakasteisiiki...
No ohan se hyvä, et joku pitää meil huolen ...

Eilen sain kutsun semmosee naistenjuttuu...
 Pesosen mielest se sitte oli turhaa...
Sanoin sille, et no naisilla on tommosii...
Se jupis jotain et järjestää kans jonninjoutavii juttuja, vaik käpylehmien ulkoilupäiviä...
En oo varma tosta lopusta, kun en viittiny kauheesti kuunnella ja olinki jo menos keittiöst pois...
Sinne se jäi pöydän vieree jotain jurputtamaa...

Kevät ehkä kuitenki etenee, koska ulkona on järkyttävän liukasta ja aamulla aikasin sato vettä...
Sit se vissii muuttu rännäks, koska auton ikkunat on lumessa...
En viitti kävellä töihi, nopeestiha toi matka alamäkee menis persiillääki laskies, mut on niin ikävää olla koko päivä persuksist märis housuis...luulevat viel et on huonot housus...

Kanat ei oo munineet ku sillon ja tällön...
Osalle on alkanu tulla sulkasatoo...
Se on kyl vähä kuvottavan näköstä, ihan ku ois joku karsee tauti...

Venni tekee joka aamuyö kakkakokkareet lattialle, kissat on hukannu mun pienen rahapussin, mis oli jopa rahaaki...
Tavaroita häviää ja löytyy raahattuna mitä kummallisimmist paikoist...

Ja mie ehkä myöhästyn koht töist, jos en ala lopettelemaa...

Yhtenä aamuna kävelin töihin, ja kerkesin napata kuvanki...Sitte pyllähinki loistavasti mätkähtäen parkkipaikal....