Voisko joku päästää minut pois...

 

Mie oon monta kertaa sulkenu itteni ulos...
Joskus ku asuin itekseni jonku aikaa, ni pidin vanhan keittiön ikkunaa vaan valeeks kiinni, et jos ei oo avaimia, ni pääsen kiipeemää sisälle...
Koska oon suht lyhytjalkanen, ni laiton pienet tikkaat ikkunan alle, et on sitte helpompi pynnätä siit ikkunast sisää...
Tikkaat oli kivasti piilossa ruusupuskan takaan, ja ruusupuska taas oli ikkunan alla...
Kerran olin ollu vähä rimpsalla ja en löytäny avaimia, ja siinä sitte aamuyöstä puskin ruusupuskan läpi ja kiipesin ikkunasta sisää ja mätkähin lattialle...
Persukses oli piikkejä ja sukkahousut rikki, hamehan minul pääl oli...
Mut pääsin sisälle...

Toisen kerran koitin päästä sisälle vessan ikkunasta ja jäin hiuksista kiinni karmeihin...
Aikani roikuttuani, pääsin sisälle, mut tukko hiuksia jäi karmii pitkäks aikaa liehumaa tuulessa...

Sit on nää aamukerrat, ku oon menny viemää koiria ja sulkenu oven ja sitte vast tajunnu, et lukkooha se napsahti...
Rapul  oon ootellu et Pesonen laskeutuu rahvaan joukkoo ja laskee minut sisälle...

Kerran jäin ulos iltapäivästä,mut tiesin, et ei mee ku ehkä tunti ni Pesonen tulee kotii, ni lämpimikseni pilkoin puita sen aikaa...
Kas, olihan talvi ja ois kylmä luita nuoleskellu, jossen ois pientä liikuntaa harrastanu...

Toki minul on vara-avain piilossa...
Harmi vaan, ku piilo on niin hyvä, etten muista mis se on...

Joskus vuosii sitte, Henna oli viikonlopun min luona ja sitte ku vein sitä kotii, ni se oli aika paniikis ku ei löytynykkää avaimia kassista...
En muista kelle se soitti, jol oli se vara-avain, kun niitten kerrostalon alaoveakaa ei saanu auki, ku se oli aina lukos...
Selvis, et sen koko avainnippu oli killutellu koko viikonlopun niitten ovessa...
Henkka ei ollu kovin ilonen eikä vissiin kauheesti naureskellu asialle...

Eilen sitte Anna tuli meille...
Me ei oltu kotona ja sanoin puhelimes, et mee sisälle ja laita koirat ulos, tullaa kohta...
Hetken pääst Anna soitti...
Sano, et sen pitää lähtee käymää Kouvolas, ku kävi niin et, kun se lähti, ni sulki makuuhuoneen oven kiinni, et Jonne saa nukuttuu...
Anna laitto sen oven vähä valeeks kiinni,kun siltä jäi kahva kätee...
Osottautu, et se ovi oliki oikeesti kiinni ja Jonneparka ei päässy ulos...
Ja piti päästä vessaaki...
Mut Anna oli neuvokkaana valistanu, et jos on oikein kova hätä, ni voi pissata pulloo kyl, jos tuntuu, ettei voi pidätell...

Myö ajeltii kotiipäin ja kyl meit vähä nauratti...minuu ainaki...
Ku myö tultii pihaa, ni Annaha oli paikal viel...
Kysyin, etkös sie mennykkää, ni se vastas et Jonne löys työkalulaatikost jonku kahvan, mil sai oven auki...
Mie jäin miettimää, et kuka säilyttää työkaluja makkarissa...
Ja tulin tuloksee, ettei kukaa muu ku meiän Anna...

Tänää meiän piti hakee kanoille rehuu ja muutenki vähä kävästä asioil...
Pesonen meni Hongkongin tavarataloo ja mie sil aikaa Jyskii kattomaa oisko siel mitää kivaa...
Aikani siel pyörin ja mietin, etteikös se Pesonen sinne tullukkaa ja lähin autolle...
Sielhän se könötti oottamas...

Ei se voinu soittaakkaa minulle,ku minult unohtu puhelin kotii...

Mie tunkasin itteni autoo ja lähettii ajelee kotiipäin...
Siin autos se alko puhumaa:
"Mie menin siel Honkkaris puutarhapuolelle ja se ovi pamahti kiinni, enkä mie saanu sit auki millää...
Koitin hakata ja potkia, jos joku kuulis, muttei kukaa tullu...
Sit mie soitin numerotiedusteluu ja ku ne yhisti jollekki myyjälle, ni sanoin, et voiskos joku nyt viimenää tulla laskemaa minut sisälle kauppaa, ku toi ovi ei aukee...
Se ihminen sano, et kokeileppas viel, ku se on vähä tiukka...
Sit lopult  mie riuhtasin sit ovee ja se aukes...
Mie mietin, et miks ne ei korjaa sit ovee kunnolliseks, jos ne kerran tietää et se on liian tiukka..."

Mie istuin ja kattelin auton sivuikkunast ulos ja mietin vaa, et taivaan kiitos, tää on tän vuuen viimenen päivä...
Ens vuodest on pakko tulla parempi, eihä täst  oo ku matka ylöspäin...

OIKEIN HAUSKAA UUTTA VUOTTA 2017...

Sisäinen kello...

 

On kaikenlaisii kelloi, herätyskelloi, kaappikelloi, seinäsellasii ja vaik ja mitä...
Ja sit ihmisel on se sisäinen kello...
Se, mikä saattaa tikittää vaik ton lisääntymisen suhteen, et nyt pitäs saada sit jälkikasvuu ja sit on se, mikä pitää meiät jonkulaises aikajärjestykses...

Ja noi on aikalailla erilaisii systeemei jokaisel...

Mie oon aina ollu aikanen herääjä ja illal aikasin nukkumaa menijä...
Onneks toi Pesonen on täs suhtees aikalailla samanlainen...
Meil sammuu silmän valo jossain ilta yheksäst etiäpäin ja aamul ollaa hereil jo viien kuuen mais...

Toki toho rytmii vaikuttaa ihan hirveesti se, et Pesosel on pitkä työmatka suuntaasa ja ku arkisin on pakko herätä siin viien kantturoil, ja illal mentävä ajois nukkumaa, et saa unta pollaa tarpeellisen määrän, ni se rytmi säilyy sit viikonloppusinki...

Mie välil lipsun nois ja varsinki tos nukkumaamenos ja joskus nukkusin aamulla pitempää, mut tähä rytmii on jotenki tottunu jo...

Se minkä oon huomannu, ni on se, et Vennil ja Hiidel toi sisänen kello on kans erinomases vedos...

Nythä tuli se joulu, mitä oon oottanu ku kuuta nousevaa...
Se on mulle jotenki vuoden päätökselle lähtölaskenta ja toisaalta se on aika, ku voi olla möllöttää ja olla tekemättä mitää, jos haluaa niin, koska joulu on joulu ja sen voi viettää rauhallisesti, eli lorvien...
Ja nukkuen pitkää...

Tai näin ainaki kuvittelin...

Tänä vuonna mietittii pitkää, otetaako kuusi...
Kuviteltii se nurin joka aamu, siitä huolimatta, et se ois sidottu kattokoukkuu narulla...
Kuviteltii mös, kuinka kaikki koristeet ois pitkin lattiaa, paitsi tietenki ne jotka elikot, Hiisi ja Nelli ja Olli, ois jo syöny yön aikana...
Kuviteltii sitä tukehtumista ja elukkatohtorii ryntäämistä ja varsinki sitä laskun maksamista...

Päätettii, ettei oteta kuusta...

Kaiken huipuks mie luin pari linkkiä, kuinka kuusi huutaa tuskaansa siinä keskellä huonetta ja kärsii...

Erkolle ku perustelin, ni se alko pohtimaa sian kärsimyksii...
Mietin, et kiitti vaan, ens jouluna ei kai oteta kinkkuukaa...

Tyydyttii siis vaan keittiön ikkunalla olevaa kynttelikköö ja olkkarii ostin alennusmyynnistä paperitähden...
Sitä on kissat tuijotellu sen näkösinä, et jonain aamuna ku tuun alas, ni se on kokenu sen kuvitellun kuusen kohtalon...

Kaikenkaikkiaa oon onnistunu lorvimises loistavasti, suorastaa niin loistavasti, et on tullu jo tylsä olo...
Kaivelin kaapista Kingin dvd-sarjan ja puol vuorokautta lojuin sohvlla, ku merimursu ja sain niskatki jumii, ku kattelin sitä sarjaa...
Pesonen kaivo jonku pleikkaripelin ja on sulkeutunu yläkertaa pelaamaa...
Ulos ei oo oikein natsannu mennä, ku siel on kutakuinki satanu vettä...
Lumi on huvennu, ni juurkaa ei voi hankiakaa muistella, ku lauluissa...

Mut toi aamusel pitkää nukkuminen jäi haaveeks...

Kun Vennillä ja Hiidellä toi hienosäätö päässä heräämisen suhteen on loistavasti viritettyä, ni joka aamu 4.55 -5.00 ne alkaa haukkumaa, et pitää päästä pissille ulos...
Joka aamu...

Ja joka aamu mie oon kattonu kelloo, et aijaaha, se on sitte aika...
En viiti Pesost herätellä, mutisen vaa pimees, et vien koirat ulos ja könkkään alakertaa, lasken otukset takapihalle ja lasken kissat ulos, sit raahaudun ite vessaa ja siit kahvin keittoo...

Haen karvanaamat sisälle ja siin vaihees voisin ite viel hetken uinahtaa, vaan tän kaiken jälkee oon niin pirtee, ettei se uni tuu enää...
Ja yleesä Pesonen tallustelee tiedustelee, et onks kahvii...

Meiän päivä siis käynnistyy helposti ennen kuutta aamulla...
Ja nyt täs tällee lorvien, se tuntuu tosi pitkälle se päivä...

Mitä tekee koirat, kun on saanu aamun käyntii...
No, ne käy takas nukkumaa siin kohtaa ku ite miettii, et mitähän sit täs alkas tekemää...

Jonain aamuina, ku on tosi vaikee herätä sillo kello viis, ni mie lohduttelen itteeni, et hei, sit ku tulee kesäaika, ni kellollisesti saa nukkuu jopa kuutee, ku kelloha siirtyy sillo sillai mukavasti eteepäin ...
Muut ihmiset kiroo, et jotuu herää aikasemmin, mut mie saan nukkuu sillo jopa kuutee...

Kylhän sitä siihe asti nilkuttaa näilki heräämisil ihan hienosti...
Ei sinne oo ku muutama kuukaus enää...ehkä jotain kolme tai neljä...tai ehkä on parempi olla ajattelematta koko asiaa...
"Aikainen lintu nappaa madon", sanoo sananlasku...nappaahan se, mut entäs jos maa onki jäässä?

 

 

Onneks ei sattunu motarilla räntäsateessa...

 

 

Perjantain loppu koulun syyslukukausi ja samal minult työt...
Aattelin et nyt minulle alkaa lepokausi ja hiljanen virittyminen joulun rauhaan...

Lauantaina vietiin Hennalle ja Riikalle himmelit ja käytii Veturissa samal reissul...
Mie en tykkää Veturista, ku siel on nii paljo hälinää ja ihmisii ja kaikil tuntuu olevan kiire jonnekki...
Mut saatii asiat toimitettuu ja sit ajeltii kotii...
Se lauantai meni oikeestaa siin sitte...
Sauna lämmitettii illal, eikä siin ollu sen kummosempaa...

Sunnuntain oli Erkolla syntymäpäivä ja iltapäiväl mentii sen synttäreille...
Ja vietii niille kans himmeli samal...
Siin sit jutelles sanoin, et tartten ruokoja lisää ja et jää jo kestää, ku sit on ollu jo jonku aikaa kymmenen senttii...
Annaki tuli paikalle, mut myö oltii lähös ni se jäi vähäsen auki koko ruokojuttu...

Maanantaiaamul äitil oli hammaslääkäri Jaalas ja oltii sovittu, et lähen viemää...
Oltii myös vähä puhuttu Annan kans, et jos se tulis tänne ja sit vietäs sitä vanhaa rouvaa yhes, ku sen on hankala pynnätä toho min autoo...
Niihä myö tehtiiki ja Anna oli jälkee seittemän täs meil...

Ku oltii reissult palaamas, ni Erkko kyseli, et mennäks hakee niit ruokoi..
Tänää...
Anna oli menos kahville ja sovittii et yheltä sitte nähää Erkolla ja haetaa ruokoja porukal...

Mie jotain puuhastelin kotoon ja sit lähin suijailee Inkerilää päin...
Tiet oli aika jäässä, mut ilma noin muuten oli aika lepposa...

Erkol juotii kahvit ja sit käytii niitten talon vieres oleval järvel hakemas kimppu taas mulle...
Pietu, Jessi ja Iikkaki oli mukana...
Päätettii, et seuraavalle retkelle otetaa sit kyl eväätki mukaa...

Ku tultii jäält takas pihaa, ni kävästii viel sisäl hörppäämäs teet ja sit minul oliki kiire hakemaa lastenkirjoi, jotka vaihoin konetiskiainepussii...

Puol viien mais olin jo kotiipäin menos...
Mietin siin ajaes, et on tost pimeest se hyöty, et ku ei nää, kuinka jäässä tien pinta on, ni ei nii paljo hirvitä ajella...
Kovaa ei kuiteskaa voinu mennä...
Tos Rastaan risteykses oli pakko pysähtyy pienee ylämäkee, ku piti väistää autoi ja siinhä sit kävi niin, et ehän mie päässy enää ylös...
Oli pakko peruutella Antin kaupan pihaa, ja ne ketkä tietää min peruutustaidot, voi kyl kuvitella, millast siksakkii se oli...
Mut siit ku sain vauhtia, ni pääsinhä mie mäen ylös ja kotiiki viel ihan mukavasti...

Tänää meiän Riikka valmistu lähihoitajaks, ja mie olin aatellu et meen kattomaa...
Pesonen oli töis ja sil ei ollu mitää mahollisuutta saaha vapaaks, ni sovittii Annan kans et mennää yhes...
Jonneki meni iltavuoroo, ni sekää ei päässy...

Aamul mie mietin, et ku minul ei oo tolle Pesoselle joululahjaa, ni Lidlis oli semmosii juttui, mitä aattelin laittaa pakettii...
Soitin Annalle, et meen ekana Lidlii ja sit haen kananruokaa ja tuun sit hakee Annaa et mennää siihe Riikan tilaisuutee...

Anna halus kauppaa mukaa, ja tehtiiki sillee, et mie ajoin Annalle ja siit jatkettii sen autol, ku sil on paremmat renkaat ja tiet oli aika liukkaat...

Kaupas olles Jonne soitti Annalle, et voitaskos tulla auttamaa, ja ne vaihtais autoja ku sillä on rengas Skodasta tyhjä...

Oiskohan kello ollu jotakuinki kahentoist jälkee...
Ajeltii lastentarhan parkkii, mis Jonne meit ootteli...
Ihan luttanaha se rengas oli ja koitettii laittaa semmosta suhkupullon paikkausainetta, muttei se rengas siitä elpyny yhtää...

Anna tyhjens Jonnen takapaksia ja etti vararengasta...
Sielhä se möllötti...

Sitte etittii tunkkia...
Minul ei ollu hajuukaa mis se min autos on ja Jonnen autos sit ei ollu...

Anna tyhjens myös oman autosa takakontin ja alko ettimää sieltä...
Vararengas oli siististi paikoillaa ja pääteltii, et jospa se tunkki on sen alla...

Ja Anna veivas vararengasta irti...
Mie aattelin, et parasta kantaa kananrehut min omaa autoo ja muutki tavarat, et ei nyt taia kunnian kukko meille lauleskella...
Siin mie sit kipsuttelin kananrehusäkki kainalos hamosessani keskel kaupunkii...
Maalainen mikä maalainen, vaik ois kuinka korkkarit, juhlasukkahousut ja hamonen...

Mie sain kannettuu omat kamani ja Anna sai irti vararengasta pidelleen lukituksen...
Ja se alko nostamaa sitä rengasta...
Ja se alko kiroomaa...
Rumasti... ja kiukkusena...ja se mätkäs sen renkaan maahan ja kiros...

Kas, kun se nosti sitä rengasta, mikä oli ihan uuenkarhee ja hyväs pinnas, ni oli alkanu kuuluu suhina...
Kunnon suhina...

Kun me katottii, ni sieltä auton pohjasta tönötti ruuvi...
Se ruuvi oli ruuvattu pohjasta läpi siihen vararenkaasee ja kun sen renkaan nosti, ni se reikä tietty aukes ja ilmat valu pihalle...

Minuu ois alkanu naurattaa, mutten uskaltanu nauraa...
Sivusilmäl näin, ku lapset oli ikkunas rivis kattelemas meiän operaatioo...
Enkä mie uskaltanu sanoo siitäkää, vaik minuu alko naurattamaa aina vaa enemmän...

Kello oli kymment vaille yks ja yhelt alko Riikan tilaisuus...
Ei siin auttanu, ku mättää kaikki suurinpiirtein autoihin takas ja ja sitte Anna ajo autollaan omalle pihalleen ja Jonne sillä rengaspuolellaa peräs...
Mie tulin omal autol ja sit Jonne lähti Annan autol töihi ja Anna hyppäs minun kyytii ja puoteltii sinne tilaisuutee...

Oltii siel parkkipaikal 12.53, jotes ihan ei ehitty käsiä pestä, eikä vessaskaa käyä...
Mut ehittii just parahultasesti kuitenki...
Eikä ne likaset kädet näy mihinkää, jos pitää ne sylissä ristissä...

Mie mietin, ollaakohan ikinä siin tilantees, et meiän sakki pääsis ihan sillee, ku normaalitki ihmiset, saapumaa paikalle...

Tilaisuuden jälkee kokoonnuttii Hennalle, jonne oli tullu Erkonki porukka ja sit jossain vaihees töist tultuaa Pesonen ja Henkka...

Juhlakalu, elikkäs Riikka saapu paikalle viimesenä, kun sen opettaja oli tarjonnu sen luokkalaisille yhet oluet päivän kunniaks...

Löpinäkshä se taas meni ja tää rengasjuttu oli yks puheenaihe...
Erkko lohdutteli Annaa: Mut aatteleppa, jos toi ois tapahtunu motarilla räntäsatees...ois menny rengas ja ku nostat vararenkaan ni se sihisee ittesä tyhjäks...se se vast ois harmittanu...

Kotiiajaes mietin Annan yhteenvetoo päivästä: Ihan tuttu ja turvallinen juhlapäivä meiän perhees tää vaan oli...

Jouluun on viel jokunen päivä...
Luulen, etten liiku parii päivää minnekkää...

Neljän vapaat ja itsenäisyyspäivä ja himmeliinki piilotettu automerkki...

 

Aika on taas menny ihan tost vaan jonnekki...
Viime viikko oli aikalailla normaalin kiireinen, mutku ties, et eessä on neljän vapaat, ni se piristi kummasti mieltä...
Marraskuu vaihtu joulukuuks ja myö oltii Heidin kans vähä mietitty, et vietetää pikkujouluu, ku muuten möllötetää kumpikin suurinpiirtein vaa kotona...
Myö oltii agiteerattu Anna kuskaamaa meit, ku ministereit konsanaa...

Pesosel oli omat pikkujoulut ja Vili jäi lasten kans, jotes meil oli ees ihan omat kuviot...
Koskei kumpikaa oo juurkaa liikkunu missää ihmeemmin, ni meil ei ollu hajuukaa, mitä myö oikein tehtäis...
Oltii kuitenki ajateltu, et ois kiva ihan vaa nähä ihmisii...

Ku myö haettii Heidi Annan kans, ni se sano, et jossain sen tutulla on pikkujoulut...
Sinnehä myö sit lähettii...
Lopputulos oli, niiku Tankki Täyteen-sarjan Juhanal, et me ei tunnettu sielt ketää...
No, Heidi tuns sen tuttavasa, muttei sekää muita...
Vähä aikaa höpistii ja sit lähettii jatkaa matkaa...

Ajeltii Myllykoskelle ja ku oli kauhee vessahätä, ni mentii sinne yhtee baarii...
Käytii vessas ja aateltii, et istutaa vähä aikaa, ku siel ei ollu kova meteli, ku siel ei ollu juurkaa ihmisii...
Yks trubaduuri rämpytteli kitaraasa ja lauleskeli...

Meiän pöytää tuli mies ja se kysy jokaist tanssimaa...
Mie ku harvoin pääsen tanssimaa kenenkää kans, ni lähin sitte...
Se oli kyllä virhe...
Se oli aika pitkä mies ja se hyppi ja loikki ja minul oli täys työ pysyy ihan vaa pystys...
Mie tunsin ku mie jäykistyin ja mietin kokoajan, et koht ollaa nurin taikka törmätää seinää...
Myö mentii ku popcornit kuumal paistinpannul...

Eikä kukaa muu siel tanssinu...

Ja Anna ja Heidi istu pöydäs ja nauro...

Ku mie viimenää pääsin pöytää, ni sanoin et mentäskö vessaa käymää...
Siel myö sovittii, et liuetaa paikalt ja mennää Kouvolaa jonnekki...

Hipsutettii portsarin luo ja saatii takit, hypättii autoo ja lähettii Kouvolaa...

Puolvälis matkaa sytty öljyvalo...
Eikä se sammunu...
Eikä voitu ku ajaa tien sivuu ja siit Anna soittamaa apua...

Lopult Anna sai veljesä Vilin kiinni ja se tuli kavereittesa kans auttamaa...
Siin vaihees ku ne tuli, ni ikkunatki oli jo jääs ja paleli ihan hillittömäst, jotes viimein ku taas päästii matkaa, ni päätettii, et myö jatketaa meiän pikkujouluu joskus sit kevääl, ku lumet on sulanu... 
Vietii Heidi kotii ja sit Anna toi minut...
Pesonen oli jo kotona ja nukku oman peittosa alla ku mursu...
Minuu paleli ja koitin kysyä, et voinko tulla kainaloo, mut se vaan kietoutu tiukemmin täkkiisä...

Seuraava aamu ei ollu kauheen herkullinen, mut hiljallee päivä siit urkeni kyl...
Iltapäiväl tuli Erkko ja niil oli Pesosen kans jotain menoo...
Illal ne parans maailmaa yläkerras Pesosen kans ja mie jumitin alhaal...

Mie oon väsänny himmeleit...
Viikol tein niitä...
Lauantain väänsin ja sunnuntain kans...
Putsaamises menee aika kauan ja siin sain peukalon pään haavoille ja sitte ku katkoin saksilla, ni onnistuin ainaki kolme kertaa napsasee keskisormee, enneks vaihoin tyyliä...

Sunnuntaina tuli Anna ja nakitin senki kokeilemaa...
Ei sil kauan nokka tuhissu, ku se hokas juonen ja alko vääntämää itellee kans himmelii...
Jossain vaihees tuli Erkko ja Outi lapsinee, ja Outiki harjotteli vähäsen...

Lopult Anna sai omasa valmiiks ja mie veivasin yhen kans, mitä olin väsänny ja purkanu muutamaa kertaa...
Sen mie sain tänää valmiiks...

Se on kauheen koukuttavaa hommaa, ja alkaa tulla kaikenlaisii eri juttui mielee, mitä haluis kokeilla...
Pitää vissii hakee sit ruokoi lisää ku jää kantaa...
Nyt on jo menny järvet sillee jäähä, ettei veneel sinne oo asiaa...

Mie olin aatellu, et ku on itsenäisyyspäivä, ni katon Tuntemattoman Sotilaan, niiku se tulee aina katottuu, mut Erkon porukat oli menos laskee mäkee ja pyys mukaa...
Pesonen sano ettei lähe, mut mie aattelin, et vaik on hemmetin kylmä, ni kyl mie lähen...
Lähtihä se Erkkoki sillo min kans hakemaa niit ruokoi, vaik oli hävyttömän kylmä sillonki...

Laitoin sit auton lämpenemää ja aattelin et vien samal Timille yhen himmelin, ku mietin et se saattas kans tykätä, ku se on sen kotikylän järven tarpeist väsätty...
Matkan mie aloin miettimää, et kehtaanko sittekää, ku ehän mie oo mikää osaaja ja entäs jossei se tykkääkkää ja entäs jos se himmeli ei olekkaa tarpeeks hieno ja entäs ja entäs...

Lopult mie kurvasin sen pihaa ja menin sisälle...
Se oli kattomas itsenäisyyspäivän leffaa, elikkä Tuntematonta, mut tuli se autolle, ku sanoin et tuu kattomaa, et huolitko...
Onks nää nyt niist ruo oista, se kysy ja mie sanoin et on joo, ja siel on hyväl mielikuvituksel yks automerkkiki ...
Se katto vähä tarkemmin, ja sitä nauratti, ku sano et , niin onki, jotenki arvasin et tuo...
Kun se timanttikuvio on ku Chryslerin logo...  

Vissiin se vähä tuntu siit tykkäävän, ainaki kanto sen sisälle, vaik sanoin, et voi sen laittaa varmaa uloski...

Sit mie menin Erkolle ja siel oli Henna ja Henkka ja Eetuki...
Neki oli lähös mäkee...

Iikka oli nii väsyny, et mie sanoin, et jospas myö mentäis sen kans rattailla lenkki, ni jos se nukahtaa, ni saa sitte päikkärit samal...
Sillee myö tehtiiki...

Myö lähettii tuttu menemää tuttu lenkki ja mie yritin sille höpistä, et katoppa, kuinka aurinko tekee puitten oksille, ku kimmeltäviä timantteja...
Ja höpisin talventörröttäjistä ja kaikesta...

Jossain vaihees mie tajusin, et sen pää ei liikkunu mihinkää päin... 
Eihän se, ku pieni oli umpiunes...

Myö käveltii lenkki ja ku tultii niitten kotii, ni Iikka alko heräilee sopivasti...
Herkuteltii pillimehulla ja omenalla ja kateltii puhelimest  lumiukko-elokuva...
Se mikä tulee jouluna...
Myö päätettii, et se poika on Iikka ite...
Meil oli kivaa kahestaa, semmost erilaist, ku et ois kaikki siin hyörimäs...

Lopult mie tulin kotii ja rupesin miettimää, et hei... 
Täl viikol ei oo ku kolme työpäivää ja sit ois taas vapaat...

Ja mie mietin sitäki, et pitäsköhän min hakee vähä tuolt rapult noit ruokoi ja siivoilla niist ylimääräsii, vaik mie eilen illal päätinki, et mie pidän vapaapäivän ja katon Tuntemattoman ja olen vaa...

Ehän mie tehny yhtää niin, mut onko sil nyt niin välii...