Jouluna, armon vuonna 2015

 

 

Niin se tuli...jollotti suorastaa tullessaa...no se joulu...
Tänää on jouluaatto...
Jollain ihmisil on ollu kauhee kiire ja sutina, mut myö maniana-ihmiset hiljallee tehtii mitä tehtii ja loput jäi sit tekemättä...
Lahjat saatii pakettii ja kortit postii...jopa ajallaa...

 Pesonen ilkku yhtenä päivänä keittiössä, et meinaatko säästää tän laatikon ja tapetoida ja sit laittaa lahjan sinne, ni en viittiny sille pilkkakirveelle mitää sanoa...
Seki ehkä vaikutti min sanavalmuitee, ku tulin kipeeks kaks viikkoo ennen jouluu...
Oli vähä ku pääsiäisen hiljaset viikot,  ku ääntä ei joinaki päivinä oo tullu juur, ku variksen raakunnan verran...
Pesosel oli hyviä hetkiä kuittailla...

Mut iski se tauti tohon Pesoseeki...siin myö sit yskittii ja köhittii ku keuhkotautiparantolan potilaat ja naukkailtii särkylääkettä, yskäntroppia ja nuhasumuu...
Pesoselle nous kuume viikoks ja sil meniki sit flunssa aika hyvin ohi...
Mie röhin edelleeki...

Toissapäivänä kävin apteekist ostamas nuhasumuu ja se naikkonen rupes kyselee, et kuinkas kauan oon jo nuuhkaillu...valehtelin et vähä alle kaks viikkoo, ku se ei meinannu vissii myyä sit sumuu...
Käski mokoma lääkärii...
Mut ny kyl tiiän milt tuntuu ku asiakas ei ookkaa kuningas...
Soitin mie lääkäriiki, muttei ollu yhtää aikoja...
Mut meneehä tää loma tälleeki...

Sillo, ennen tät suurta päivää, myö keskusteltii lahjakarkeist...
Se lähti siit, ku Pesonen katteli mainosta ja vinkas, et herranjestas kuinka kalliita noi karkit on...
Mie sanoin, et nii, siks mie oonki sanonu, et ostetaa irtokarkkeja ja laitetaa niit...
Se juopis et mitää ei osteta...maalaa pieniä kiviä ja annetaa niitä sitte...
Sanoin sille et juu, kyl oltais ihmisten mielissä positiivisesti ku ne hampaasa katkois...
Vähä ennen tot keskusteluu se oli sanonu, et laita kortit postii ilman merkkejä...kyl ihmiset ne käy lunastamas postista sitte...
Muistutin tostaki sille, muttei se muuta ku juputti ja läks töihi...
No ei meiän karkit oo maalattui kivii ja postikortitki lähti ihan merkkeinee päivinee ...

Sit, ku mie oon joka vuos tehny jonku sortin asetelmat ite, tulee sillai halvemmaks, ni tää meiän Ritari Joulumieli jäkätti: Ootko kattonu jääkaapist mitä siel on vanhaa ja mihi meinaat noi sianläskit laittaa...
En ollu kattonu ja läskitki olin unohtanu, mutten sille sitä sanonu...
Sanoin, et koskas sinust on tollain nipottaja tullu...
Se ei ollu moksiskaa, totes vaa, et millos sinust tollain lusmu...sie vaan teet asetelmii ja ruuat mätänee jääkaappii...
Sanoin sille, et mulla on kuule taiteellinen kausi menoillaa juur...
Onneks sil oli jo kiire töihi, eikä meiän orastava ylösrakentava keskustelu saanu sen enempää tuulta allee...

Mut oli siit se hyvä puoli, et otin ne läskit...
Huono puoli oli se, et mullaki oli kiire ja unohin mihi ne sit uuelleesijotin...

Oltii vähä sit mieltä, ettei meille oteta joulukuusta, kun noi reikäpääkatit kumminki sen kaataa...
No tänää se kuitenki päätti hakee sen kuusen...
Sanoin ettei tarvi, mut se jupis, et ku mie kuulema kuitenki alan jankuttaa, ettei ollu kuusta, ni helpommal pääsee ku vaan hakee sen...
Sanoin, et hae sitte, mut ei sen tarvi olla iso...

Ison se toi...sitte me katkottii tavallisee tapaa latvaa ja uutta villityst oliki se, et katkottii myös vähä oksia, ku se kuusi oliki sit aikas levee...
Myö laitettii kuusi narul kattokoukkuu kiinni...
Se moka kävi, et kuusenjalka on vähä liian tiukka siihe kuusen rankaa...sinne on lähes mahoton saaha vettä...
Yhtenä vuonna meil oli reilu jalka...ainoo vaan et ku rykäsin sinne vedet ni siin vaihees huomasin et se oliki halki...
Parina vuotena meil on ollu kattila kuusenjalkana...ois pitäny nytki tehä sillee, muttei sit kaikkee aina honaa...


Se me honattii, et meil on särkylääkkeet loppu ja käytii Valkelas kaupas ja apteekis...
Just ennen sulkemisaikaa...
Kaupassa ne jo kuulutti, et nyt kauppa menee kiinni...

Parkkipaikalle mennes joku ukkeli puotteli viel kauppaa...
Mie mietin, et näinkhän ehtii, enneks ovet menee lukkoo...
Mut Pesosen mukaa myö ainaki oltii ajattelevaisii, ku lähettii niin reilusti ennen sulkemisaikaa kaupast ulos...
Mut oli toi Pesonen reilul päällä muutenki...
Se anto min ajaa tol meiän Mitsulla...
Tosin veikkaan, et se oli kipannu kaljan tai kaks...

Lunta ei oo ja maa on vihree, jos puis ois lehet, ni ihan ku ois jo kevät...
Silti on joulu ja Hauskaa Joulua toivotankin juuri Sinulle, joka olet taas kerran jaksanut kahlata min höpinät läpi ....

Tohon ei kukaa pysty

 

 

Jouluaattoo ei oo enää hurjasti aikaa...Silti tuntuu, et eletää pitkää syksyy tai aikasta kevättä...
Lunta on ollu yhen kerran maas ja sit ne suli pois... 
Melkeestä jokapäivä on satanu ja satanu tai pilvet on roikkunu nii alhaal et ihan ahistaa...
Takapiha on yhtä mutavellii, mut on täs se hyvä puoli ettei ulkona palele suuremmin ja sisälki on aikas lämmintä...
Myöhä tultii rysäyksel nykyaikaa, ku hommattii ilmalämpöpumppu ja se on kyl kiva peli...
Varsinki sen alla on mukavaa, ku se puhaltaa lämmintä...ku pistää silmät kiinni, vois ajatella et on kesä ja aurinko paistaa selkää...

No mut pikkuhiljallee ollaa hommailtu, tai siis mie, ni joululahjoja...Ei mitää hienoja, mut sellasii, et ne on kuitenki ajatuksel ja sydämel hankittu...

Keskiviikkona kurkku tuntu kipeeltä, mut aattelin et kyl se siitä...
Illalla karu totuus paljastu, ei enää jaloillaa kyenny olemaa ja tajusin, et joopa, nyt tuun sitte kipeeks...
Vänkäsin sänkyy ja valitin Pesoselle, et särkylääkkeetki on loppu...mitäs nyt tehää... ja koskee ja palelee...

Kerranki olin onnellinen sen jemmailutaidosta, sil oli autossa purkissa särkylääkettä...
Toiha se ne ylös, mis mie palelin peiton alla...
Onksulla kuumetta, se kysy...
Ei oo, mie kalisevien hampaitten välist sain sanottuu...
Ja särkylääkeetki on loppu, se jatko... ja sit sen huumori puhkes taas täytee terää: Jos sul on viekkarit...

Mie oisin läpäyttäny sit, jos oisin tarennu ja ennenkaikkee jaksanu veivata kättä peiton alta...
Tyydyin sit vaa ynähtämää ja otin pillerin ja vedin peittoo enemmän korville...sen jupisin, et ootas ku sie tuut kipeeks, ni katotaas kuin huumori kulkee...

Torstain ja perjantain sain oltuu töis...en kehannu olla pois, kun on kiirettä...
Tarttumisvaara oli olematon, koska yks sun toinen niistää ja yskii...
Perjantaina menin Hennan kans joulukirpparille, ei me jaksettu ku yhel käydä...
Ja kotii tulles alko taas kurkkua ja korvia jomottamaa...

Tänä aamuna heräsin aamuyöstä, kun ei enää meinannu saada henkee kulkemaa mitenkää..
Nousin ylös ja tulin alas...
Aamu oli pitkä ku nälkävuos ja siin vaihees ku Pesonen suvaitsi herätä, mul oli parempi olo ja suunnittelin täyttähäkää, et kirpparille pitäis päästä...
Joulujuttuja...

Vaik mie olin piristyny kummasti, ni kuiteskaa ihan parhaal huumorimielel ollu...
Pesonen kyllä...ja sehän veisteli jos jonkinlaista puujalkaa ennenks päästii lähtemää...
Autos se jakso kuolemattomii lohkasujaa koko matkan, mut mie en oikein päässy tunnelmaa...
Kattelin ikkunast enkä ihmeemmin kuunnellu...

Mentii Valkealan kirpparin parkkii, noustii ulos autosta...
Ja sillon se tapahtu...
Pesosen huumori tyrähti ällistyksee ja sen suusta pääs:
Ei kukaa pysty tohon...ei kukaa...

Emmie tehny oikeesti mitää...
Mie vaan läiskäsin oven kiinni, muttei se menny, ku jotenki se turvavyö jäi lukkoo ja se ovi jumittu hiukkasen raollee, eikä liikkunu ees eikä takas...
Enkä mie saata ymmärtää, miten turvavyö voi kiertyä sillee siihe lukkolaitteesee...

Pesonen tuijotti minuu sielt auton toiselt puolelt naama pitkänä ku kamelilla ja minulle alko jo hikiki kihota, kun aattelin et opsis vaan, mitenhä täst selvitää...

Mie näin ku se huokas, laitto avaimet taskuu ja kömpi autoo selvittämää sen oven auki...

Poislähtiessä yritin ehottaa, et voisinha miekii ajaa...
Se ei sanonu mitää...
Hapannaama...

Vaan meiän Ollilla ja kumppaneilla on ollu kans jouluun valmistautumista...
Ne on jouluporsaat saanu löylytyksen ja uudellee järjestyksen kans...
Innolla ootan kun kuusi ehkä sittenki tuodaa sisälle...

 




 






 



 
Torstain sama j

Nakkikattila ja muita omituisuuksia

 

Minulha on autona toi Bella Brava, niikus hienostellen sit kutsun... 
Joskus aikonaa oli semmonen näytelmä, Molierin kirjottama, ja näytelmän nimi tais olla Hienostelevat Hupsut...sehä pilkkaa just semmosta ylihienoo... 
Niiku Pesonen tota minun Bella Bravaa... 
Pesonen ei hienostele...
Se sanoo suoraa ja omast mielestää sillee just tyhjentävästi...
Min Bravaa se kutsuu nakkikattilaks...
Mie ku hyppään rattii, ni min korvis soi sen sanat ja sillä tasasen tappavalla aksentilla: 
Nakkikattila...
Ja mie en parhaal taholkaa osaa kuvitella, et revittelen Ferrarin sukulaissielul, vaan tunnen et porisen ku prinssinakki siel kattilas...
Sivistelevä hupsu prinssinakki...kattilassa...

Vennii mie höpsöttelen et se on pieni vielä...
Sisäporsas se on...musta tynnyri...sanoo Pesonen

Yks päivä yritin urkkia, et muisteletsie ikinä ku myö tavattii ja sillee...
En...se sano...ihan ällikäl lyötynä...
Mie yritin uuestaa...
No ku sie olit romanttinenki sillo...
Sen katse muuttu viel tyhjemmäks ja se sano: En ollu...
Myö oltii autos ja minuu alko kiukuttamaa ja sanoin sille et, millonkas sinust on tommoin  jäärä hapannaama tullu...
Se vaa katto minuu ja nauro...
Mie en nauranu...yhtää...
Mie puristin rattii, enkä sanonu mitää enää...

Sanonta sanoo...rumat ne ryysyillä koreilee...
Mie yritän ees vähä kattoo, mitä pistän päälle, ees vähän....
Mut toi Pesonen...se kulkee älyttömis pipois ja iha mis nyt päälle sattuu jäämää...
Kerran mentii Jaalan kauppaa ja sen vaatetus oli hattuu myöten ku kolkytluvun englantilaisella maatias-aatelilla...köyhtyneellä semmosella...
Mie kävelin pari metrii sen takana ja yritin olla huomaamaton kokonaa...
Nyt mie mietin yks päivä, et ihan ku sarjakuvahahmon kans kulkis, ku se alkaa muistuttaa Nakke Nakuttajan Elmerii...
Sil on viime aikoina ollu nii paljo kaupas pääl, et se kulkee naama punasena ja puhkuu, et perkele ku on kuuma...
Et ihan turhaa se min saappaist on ihmettelyy kehitelly päässään...

Meil on kummallinen maku sisustaa...
Pesonen on vääntäny yläkerras omiaa ja mie sit keräilen kaikkee omast mielest hauskaa alakertaa...
Mie, joka oon kovin joviaali ja joustava sanoissani, kehuskelen herran tuotoksii...mut tykkään kyl oikeesti niist...
Se taas kommentoi ikiomaa tapaasa min juttuja...

Mie ostin kirpparilt joku aika sitte puisen lohikäärmeen...minust se oli niin minuu kutsuva jotenki...
Mie luulin et se laitetaa seinälle, mut pitkällisen miettimisen ja tutkailun jälkee mie oivalsin et se tuleeki kattoo...
Ooooo...mie ajattelin...viel parempi...

Sit mie olin viime maanantain Annan ja äitin kans asioilla ja käytii Pelastusarmeijan kirpparil...
Minul on sinne jäsenkortti, mil saa alennustaki, ni siel on mukava asioida...
Mie oon niiku kanta-asiakas...
Siel oli myynnis semmonen punanen pömpeli, mitä arvelin lampuks...kiinalainen semmonen...
Iloksein se ei maksnu ku 5 euroo, ni ostin sen...
Autossa äiti kysy, et meinaanko alkaa paaviks ku myssynki ostin...
Valistin sitä, että se on lamppu...tai ainaki luulen niin...

Kotona ruuvailin sen olkkarin kattoo lohikäärmeen seuraks...
Yhtenä iltana kysyin Pesoselta, et onkse jo huomannu min ostokset...
Joo, se sano...itehä sie sen lohikäärmeen näytit...
Eiei...ku minul on uus ostos...tuu kattomaa...
Se tuijotti kattoo, niiku lehmä uutta kuuta ja sit se tokas... Just nii...tää alkaa olla ku mikäki huumeluola...
Miekii menin moisest taiteettomuudest hiljaseks...ja vissii ilme venähti, koska samaa aikaa Erkko oli käymäs ja se nauro katketaksee keittiös...

Mut min asetelmist Pesoinki tykkää...
Ettei se vissii ihan toivoton tapaus kenties olekkaa... 

 
 



 

 

 

Kokeiluja

 

Mie oon ton pohtimisen ja miettimisen lisäks aika avoin kokeilemaa erilaisii juttui...
Telkkari on loistava innostuksen antaja...
Ohjelmista parhaita on Strömssöö ja Tanskalainen maajussi tai jotain sinnepäin ja nyt oon ilolla seuraillu ohjelmii, mis ne rakentelee taloja omituisist materiaaleist...
Tasasee tahtii ehottelen Pesoselle vaik, et... Tiiätkö, tänää ne teki tos ohjelmas talon seinät autonrenkaista...
Tos vaihees Pesonen, joko ei oo kuulevinaa, tai sit se vaan omaa tyyliisä tokasee: Joo, voit ihan unohtaa semmoset...Mitää ei kokeilla...
Noist autonrenkaist sain jo loistavan aitaidean, ja yritinki sitä selittää...
Mut ei helmiä sioille, Pesonen ei ollenkaa auennu min loistavalle idealle...
Oon myös ehottanu taloa olkipaaleista ja tyroksista...Turhaan...
Ja se tyroksitalo, minkä ne rakens telkkaris, sentää kellu...
Aatella kuinka kätevää, jos vaik nousee tulva...

Min ikuisuusprojekti on semmonen kohopenkki...siihen sain idean jo vuosii sitte...
Mut ei min kohopenkit kovin kohollaa kyl oo...
Sit sain idean Tanskalaisest maajussist rakentaa risuaidan...
Se ei jostain syystä näytä siltä, miltä pitäis ja oonki aatellu polttaa ne risut täs talven mittaa...
Sillä aikaa ku Pesonen on töis...
Ei pääse ilkkumaa siihe sitte...

Enneku sain luvan noihi kanoihin, ni ajattelin ennakoida ja rakentaa semmosen korkeahkon kanalan...
Sitä Pesonen usein kattelee pihalla ja jupisee, ettei kenenkää muun pihal varmaa löydy hirvitornii...
Saattaa olla, et poltan senki samal ku risut...

Yhes norjalaises ohjelmas, puutarha semmoses, ne teki sillee, et ku istutti pihalle jotain, ni sinne kuoppaa ne laitto luun tai lihanpalan, ni se kasvi kasvo sitte paremmin...
Kokeilin mie sitäki ja laitoin ruusun alle jonku lihaköntin tai jauhelihaa, en muista tarkallee ja kasvin siihe päälle...
Siihe aikaa meil oli koira, Nippe...
Nippe ei ymmärtäny puutarhanhoidost pätkääkää ja se tylysti kaiveli sen lihan pois...
Ja söi sen...
Nippe hais pitkää mädälle sen jälkee...
Eikä se ruusukaa kasvanu...kuoli mokoma pois...

Sitte mie näin mielenkiintosen ohjelman, kuinka pajupuu laitettii talveks veden alle ja kyl se vaan lähti sit kevääl kasvamaa, ku se ongittii ylös ja tuikattii maahan...
Koska kaikkee voi soveltaa, ni aattelin laittaa terijoen salavia maahan joulukuussa ja olin ihan varma et kaiken tän logiikan mukaa, ne alkaa rehottamaa kevääl...
Ei ne alkanu...ei ollenkaa... ja mie sentää ootin seuraavaa syksyy, enneks revin ne kuivuneet oksat maasta pois...
Meiän likat muistaa aika-ajoin, yleesä joulukuus muistuttaa asiast...
Ne ei kans ymmärrä mitää...

Mut ne terijoen salavat, mitkä laitoin etupihalle läks kasvamaa...
Annan huumorintaju loppu ja se kisko toisen irti ja väitti, et jos se ois jääny siihe mihi laitoin, ni ei ois mukamas auto mahtunu pihalle...
Olis kyllä mahtunu... ja se puu oiski iso puu nykysin, jos tää vandaali ei ois sitä repiny pois...
Yks toho jäi ja se sitkeesti kasvaa, vaik meiän edesmenny Nana-koira sitä retuutti pois ja Pesonen on vissii parii otteesee sit yrittäny poistaa...
Minust se on kiva ja salaa oon mielissäni ku se puu on niin sitkee...
Mie laitoin siihe moniväriset jouluvalot ja kyllä vaan se on sievä...

Sit on aivan uskomattomii juttui mitä voi kokeilla kasveista...
Kevääl meinasin tehä voikukkamarmeladia, mut unohin sen muovipussillisen kukkia pihalle ja ne mätäni...
Kokeilen ens keväänä uuestaa...
Koko kesä kuivatettii kasveja teeks ja pakastimes on kuusenkerkkiäki, jos vaik flunssa iskee...

Sitte mie näin tosi kivan ohjeen...
Siin laitettii sireenin kukkia sokerin sekaa ja sen piti haista tosi hyvälle...
No mie tein, muttei se haissu...
Mie ajattelin et jos antaa olla, ni jossain vaihees se haisee hyvälle...
Sit mie laitoin purkit kaappii... ja unohin ne sinne...

Tänää mie keitin mehuu ja ku etin sokerii, ni aattelin et käytän ne pois ja tulee kiva tuoksu mehuuki...
Avasin purkin...eikä se millee haissu...ei yhtää millee...
Mie ajattelin et jaahas, käytän toho mehuu ne kuitenki ja aloin kaatamaa...

Eihä se sokeri tullu purkist ensinkää ulos, ku oli jämähtäny köntiks vaa...
Pesonen oli keittiös ja palotteli lihaa, eikä huomannu et minul oli pien ongelma...
Mut ehän mie eilisen teeren tyttö oo...otin veitsen ja tökin nii kauan et sain sokerit mehumaijaa sireeninkukkinee päivinee...
Enkä sanonu mitää...
Ei ne kukat myrkyllisii oo ja jos pien eksoottinen maku tulee mehuu, ni se on vaa vaihteluu...
Ja niikus kaikki tietää, ni vaihtelu se on, mikä virkistää... 

Ja kanat....kanat tekee taas yhen munan päiväs...mie oon tonkinu ja tonkinu, mutten keksi mihin ne munii...
Huomenna aion tehä kunnon tarkastuksen kanalas...minuu ei kotkottimet enää huijaa...