Mis sie oot?

 

Mie kattelin kalenterii sillo sen Pieksämäen reissun jälkee ja mietin, et ei oo mitää juttuja eessä.
Et voi olla möllöttää kotona ja sit jos huvittaa ni tehä kotihommii.

Eihä se nyt iha sillee oo menny kuitenkaa.

Ilmat ei ollu kauheen suosiollisii, on satanu paljo, mut välis on ollu kyl ihan kohtuu aurinkoisiiki päivii.

Kanahommeleita on ollu sekä kotona että kaverilla. 
Kaveri on ollu paris leikkaukses, ni kun sille oli vähä haastavaa touhuta, ni kävin sit auttamas. 
Palkkio oottaa avaamist tuol kaapin päällä, mut se on mulle ja Annalle yhteinen palkka, ni en oo voinu itekseni korkata.

Pesonen katsasti autosa. 
Se on semmonen pikappi ja kysyin siltä, et, no saanko miekii ajaa sitä.
Et saa, tuli vaa yksoikonen vastaus.
Minuu kiukutti ja sanoin, et jaa, no Timi ainaki antaa ajaa sen autoja.
Aja vaan, se tuumi ja könys yläkertaa jumittamaa omii juttujaa.

Riikka ja Jaakko ja Sisu muutti, ni olin auttelemas parina aamuna pakkaamises ja myö saatiiki aika paljo aikaa.
Sit viikonloppuna oli se varsinainen muutto.

Perjantai-aamuna mie heräsin ihan hirvittävää päänsärkyy ja minuu harmitti ku se oli viikon helteisin päivä.
Eihä siin auttanu, ku koittaa olla sisäl vaa ja oottaa et menis mokoma särky ohi.
Iltapäiväl alkoki jo elämä voittaa.

Pesonen oli menny töist suoraa Kouvolaa, ku sil oli siel hommia ja oltii sovittu, et se tulee  sunnuntaina takas kotii.

Sit, ku se päänsärky meni ohi, ni minul alko olla tylsää.
Onneks Erkon kans soiteltii. Sil oli minulle tiikerisalvaa, ja mie lähin sitä hakemaa ja aattelin, et jos siin samal kahveetki höräsis.

Se oli menos saunailtaa viettää kaverillee ja mie lupasin heittää sen, ettei tarvinu lähtee polkupyöräl ajelemaa.

Niihä myö sit tehtii ja mie ku olin sen jättäny ja ajelin kotiipäin, ni min puhelin soi.
Mis sie oot?
Valkealas, vein Erkon Uttii, miten nii?
No, jos mentäis sinne Palvaanjärvelle?

Se oli Timi.

Mie soitin Marille, et jos se kävis pissittämäs koirat, ni mie pääsisin suoraa takas Inkerilää, eikä menis myöhäsee.
Mari lupas ja mie käänsin auton keulan takas Inkerilän suuntaa.

Timin pihal mie hyppäsin omast autost pois ja siit myö lähettii ajelemaa kohti Palvaanjärven leirintäaluetta.
Siel oli Kouvolan OSC autokerhon kymmenvuotispippalot.
Timil oli yks kylän miehist ollu jarruremppaa tekemäs ja se lähti meiän mukaa, ku vähä houkuteltii.

Ajeltii hiekkateitä ja Taavetis myö tankattii.
Siin ajelles meni oma aikasa ja ku myö päästii perille, ni bändi soitteli viimesii kappaleit, mut mie luulen, ettei myö kuitenkaa oltais menty sisälle.
Siin ulkoon oltii parkis ja höpöteltii ihmisten kans.

Jotain tuttui oli ja sit oli ihan tuikituntemattomii, mut ei se höpöttelyy haitannu.
Yhen naisen kans meit nauratti, ku aina välil piti laittaa auto käyntii.
Voittaaks mikää tot moottorin katteluu, se sano.
Voittaa mie vastasin, se kun se moottori on käynnis.
Meit nauratti kahestaa kovasti.
Ukot katteli moottorii ja kuunteli mite se käy.
Joku ukoist oli Timille kehunu, et se kone käy kun kello.
Välil ne istu porukal autos ja emmie oikeesti tiiä mitä ne siel höpötti.

Lopult myö lähettii ajelee pois.
Aika hiljast oli kotimatka.
Mut kesäyönä on kiva ajella, vaik toverit onki hiljasii paluumatkal.

Inkeriläs oli ihan pimeetä ku säkis, ku päästii perille.
Sillo ku menin Erkolle, ni hirvi oli yhes mutkas tiellä ja toises mutkas loikki peura.
Mie ajattelin, et en kyl lähe ajamaa näin pimeel, etten törmää mihinkää elikkoo.
Ja nii mie jäin nukkumaa muutamaks tunniks ennen aamuu.

Aamul paistoki aurinko, ku polkasin vojagerin käyntii ja suuntasin kotii.

Matka taittu mukavasti siihe asti,ku tiellä oli pieni supikoiran pentu.
Auto oli ajanu sen jotenki rammaks ja mie pysäytin ja kävin läheisest talost hakemas apuu.
Sielt tuli isäntä ja lopetti pienen kärsimykset, ku ei siitä ollu eläjäks. 
Takajalat ei toiminu ressulla enää ollenkaa.

Oli vähä surkee olo ku pääsin kotii.
Laitoin kahvit valumaa ja sit soi puhelin.
Mis sie oot? 
Kotona, laitoin just kahvit.
Mie oon pihal.

Se oli min veli.
Se oli lähteny mopoilemaa, ku ilma oli nii nätti.
Mie olin ilonen.
Jee, juuaa kahvit yhes, mie tuun just avaamaa, sanoin sille ja nii se päivä alko paranemaa mukavasti.

Sunnuntain Pesonen tuli kotii ja myö ei tehty oikein mitää, paitsi käytii rannas uittamas koirii.
 

 Maanantain se lähti taas töihi ja viikoks Kouvolaa.

Maanantain soi puhelin.
Mis sie oot? 
Kotona.
No nyt on tarjous, mist et voi kieltäytyy. Mennää kalmistoo ja tullaa hakemaa sinuu.
Se oli min äiti.
Ne oli veljen ja veljenpoikien kans menos hautuumaalle ja kävi sit nappaamas minutki kyytii.

 

Tiistain oli kauhun päivä.
Minul oli hammaslääkäri.
Mut se muuttu hyväks, ku ei ollu ku yks pikku paikka vaa irti ja mie selvisin aika helpol kuitenki.

Sit mie olin loppuviikon oikein kyläluuta.
Mie kävin Johannal, Hennal ja olin  Erkol päivän lasten kans ku Outil oli kisat ja Erkko oli töissä. Heidille mie kutsuin itseni kahville ja sit perjantaina tuliki Pesonen taas kotii.

Tänää, elikkäs lauantaina sato kaatamal aika ajoin, mut myö kuitenki lähettii käymää Jaalas markkinoilla.

Jaalast mentii kirpputorille Valkealaa ja Valkealast mentii Selänpään lentokentälle.
Matkal oikeesti tuli vettä ihan kaatamal, ni Pesonen jupis jotain, et mitä tekee Suomessa avoautolla ku aina sataa.
En viittiny sanoo mitää, ku ehän mie pääsis ajamaa kuitenkaa, vaik semmonen oliski pihassa.

Niipäs. Meillä on lähes kansainvälist tääl Selänpääs ku meil on oikein lentokenttäki.

Siel oli ilmailunäytös tai joku semmonen tapahtuma.
Nyt kyl kävi niiku siel Palvaanjärvel, et lentonäytös oli jo menny, iha niiku perjantai-iltana se bändi soitti viimosii rytmei.

 Lentokentäl myö törmättii Sannaa ja Karrii, ja se oli ilonen yllätys.

Kierreltii hetki siel ja sovittii et ne tulee meille kahville, ku kerran on näil nurkil.

Niihä myö tehtiiki ja keittiös paranneltii maailman menoo useempi tunti.

Nyt on jo ilta, eikä vesisateest enää tietookaa.

Toivottavasti huomenna ei satais, ni pääsis poimimaa vadelmii pihapuskist ja viinimarjoi pensaist.
Eikä noi mustikatkaa ois hullumpii tuolt metiköst poimia.