On ihan helvetin kuuma

  
Vuos on menny.
Vuos siitä, ku sie Jukka lähit täält maailmast pois.
Sillo oli lauantai ja  aurinkoinen ja lämmin päivä, niiku nytki, paitsi et nyt on sunnuntai ja kylmää.

Sie olit pitkää huonona ja sydän särky säännöllisesti, ku sinut näki kevään aikana.
Yritettii tulla ainaki kerta viikkoo, mutku on töitä ni se sotkee pahasti aikatauluja.
Iltasin sie olit jo nukkumas, mut aamusin sie heräsit aikasin ja myö juotii aamukahvit yhes, vaik oltiiki eri paikois. 
Sie Kouvolas ja mie tääl kotona Selänpääs.
Mut myö juotii ne yht aikaa ja sillee omal taval yhes kuitenki.

Pesonen oli ehtiny lähtee töihi, ku myö viel juotii kahvit.

Mut sinulle tuli aika täytee ja siel lähit sinne jonnekki.
Myö jäätii tänne ja meil meni kauan aikaa päästä jotenki jaloillee taas.

Ei myö saatu mitää aikasiks, minultki jäi suurin osa kaikkii kasvei keräilemättä tuolt teeaineksiks ja joskus jossain kaupas tai kirpparilla alko itkettämää, ku näki jonku kaukaa ja kuvitteli, et se oot sie.

Kerran kirpparil oli hattu.
Semmonen mist ajattelin et sie tykkäisit, sit mie muistin ja minuu alko itkettämää, ku en voinu tuua sit sinulle.

Välil mie vaan ajoin autol ja itkin ja itkin.
Välil mie itkin ja huusin vaa.
Ja min täyty itkeä niin, koska mie tiesin et kotona Pesonen murehti ja kaipas sinuu. 
Ja mie en voinu itkeä sen nähen sillee, miten koski, ku min piti tukea sitä sen surussa.

Ja yhes myö koitettii pitää Riikkaa ja Sisuu pinnal.
Ja kaikki perhees koitti jotenki pysyä järissää.

Minul on se hyvä, et minul on semmosii, jotka piti sillon ja pitää vieläki minuu pinnal, ja pois pimeist syvyyksist:  Marja,Susanna, Outi, Heidi ja sit tietty Timi.
Moni kirjotteli minun kans, ku tuntu vaikeelle kestää, Heidin luona kävin kahvilla ja se järjesti aikaa minulle.
Timin kans käytii kattomas ZZ-Toppia ja tehtii pari pientä mökkireissuu.
Sit taas jakso olla kasas ja koittaa pitää muita kans koossa.

Vieläkää ei oo helppoo. 
Välil ku laitan kahvin valumaa, ni mie kuulen päässä sinun äänen: Laitahan kahvi tulemaa.
Tai muistan takapihal, kuinka sie popsit niitä mustia pieniä kirsikoita,  jotka oli ihan kauheen makusia.
Tai kui sie Kouvolan talol istuskelit rappusil ja manasit, et ku on niin helvetin kuuma.
Ja monii pienii, mut tärkeit asioit.

Ja  välil mie vieläki itken ku on ikävä sinuu.

Ohan toki kaikkee tapahtunu ja pakosti elämä menee eteepäin.
Monesti mie mietin kuitenki, et käytsie kattomas meit, mut mie luulen et sinul on siel kuitenki aika lepposat olot.
Vähä niiku Peter Panilla siel MikäMikä-maassa.
Sie ku halusit mainariks ja kaivaa kultaa, ni mie välil mietin, et ootko sie jo siel jossain jo sen kultasuonen löytäny ja onks sinul siel kaikki hyvin.

Mut ei myö oo sinuu unohettu, kyl sie kulet mukana asioissa ja muistoissa sie elät edellee.

Joku viisas on sanonu: Kukaan ei kuole, jos yksikin muistaa.
Sie oot siis kovasti kuitenki elossa, vaik sie et olekkaa ihan meiän näkösällä.
Voi hyvin siellä ja käy välillä meit kattomassa.