Kuka on Saara Aalto?

Tää kevät on kyl ollu kummaa aikaa noitten säitten suhteen.
Tuntuu et vähänenki auringonpaisteinen päivä kostautuu joko lumisateel, räntäsateel taikka vesisateel tuulinee.
Tai sit niiku yhteen päivään, kaikil noil yhteesä

Taikka sit on myrskynny tai muute tuullu tosi kalseesti.
Vappuna, ku ois ollu kivasti vapaita, ni eiks tullu lumi maaha.

Mie katoin aamul ulos ja aattelin, et ei helkkari, tonne muute en sitte mene.
Enkä menny.
Luokas opiskelijoilt kysyttii tietty, et mitä teit viikonloppuna ja vappuna?
Ne oli ollu kaikki aika aktiivisii ja joku oli käyny pikinikilläki.
Mie mietin, et mitä hittoo, ainoo päivä, ku oli lämmintä oli vapunpäivä, mut sit selkis et se oliki ollu just sillo piknikillä

Olin mieki vapunpäivänä ulkona.
Toppatakki päällä ja villasukat jalas.

Sen verran taivuin kevääsee, et en laittanu lapasii.

Opistolt meinattii heittää vhs-elokuvii pois,ni kysyin et voisinkoha mie saaha niist itelle?
Kaks muovikassillist mie jemmasin yhtenä päivänä ja sit seuraavana menin ton säälittävän pikkumatkan autol, ku en viittiny raahata niit kassei käsissä kotii.

Mut se oli oikeesti hyvä juttu, koska myö kateltii koko vappu niit elokuvii.
Tai mie kattelin, koska Pesonen nukku joka leffan ohi.

Mut joo, kerranki mie olin luokas hiljaa, ku toivoin, ettei vaa kukaa kysyis,mitä mie tein vappuna.
Ku ehän mie oikeesti tehny yhtää mitää.

No kuitenki. Työt alko tiistaina taas ja Pesosel on ollu pari päivää vapaata, ni se on jääny sit kotii jurnimaa, ku mie oon menny töihi.

Sil oli perjantaiki vapaa, ni silhä o ollu oikee pieni loma suorastaa.

Aamut on nyt sit menny sillee, et sil ei oo kiire ja mulle tulee jossain vaihees kiire.
Kova kiire, koska Pesonen keksii aina jotain lisähommaa mulle.
Tai sit se ei löydä jotain tärkeetä, mitä ei voinu ettiä edellisenä päivänä, vaan juur sillo aamulla.

Tänä aamuna se kanto ämpärillisen mahlaa, niiku muute teki eilen aamulki.
Ja sit mie omas aamurutiinikiirees koitin pullottaa ne, et saatii pakastimee.
Ku eihä se mahla säily niikus mehu, vaa se pitää pakastaa.

Mahlan kans sil taas karkas mopo tyystin käsistä ja se mietti et kuinka paljo sit voiskaa jemmata.
Taivaan kiitos, pakastin on täys kaikenlaist, ni sinne ei lopult mahtunu, ku parikymment litraa ja sit kymmenisen litraa vietii Kouvolaa pakastimee.
Anna ja Jonne kävi eilen illal hakemas niillekki ja tos sit keskusteltii mahlan erinomaisuudest.
Mut seki lässähti, ku Anna googletti aineen ja tajuttii, et sehä on suurinpiirtein vaa vettä.
Et sit pitäis juua kymmenen litraa päiväs, et sais kaikki tarpeelliset aineet elimistöö.
Meit nauratti kovasti, mut päädyttii siihe, et ohan se hienoo, ku voi sanoo et mahlaa täs maistelen.  

Se mahla myö valutetttii meiän tontin ainoost koivust. 

Elukat ei oo tehny ihmeitä.
Nelli tunkee ittesä joka paikkaa ja Vennin ja Hiiden takii mie herään neljän-viien mais ja tuun alas nukkumaa sohvalle niitten kans.
Pipsa ei oo pissiny vähää aikaa kiukkupäissää mihinkää ja kanat ja ankat on pusannu munii ihan mukavasti.
Pesonen oottaa et ankat alkais hautomaa, minuu moinen ajatus vähä kauhistuttaa.
Mut ei oo kellää mitää pesintäviettii ilmenny.

Töis on ollu kiirettä, mut se on selvä. 
Kevään viimenen kuukaus ja koeruuhkat painaa päälle.

Eilen ja tänää on ollu tosi kaunista ja kohtuullisen lämmintäki ulkona.
Vennin ja Hiiden kans mentii tonne pellolle kattelee ja kuleskelee.
Jäniksenki mie näin. 
Ja Hiisi perhosia.
Venni vaa läähätti.

Sit mie hain postin.
Ja mie ällistyin, ku siel oli minulle paketti.
Ja siel paketis oli semmonen enkelikello, mikä laitetaa kaulaa.
Muttei lähettäjää ollenkaa. 

Tos aikasemmin mie sain samal taval kirjees korvikset, enkelinsiipikorvikset.
Eikä siinkää ollu lähettäjää.
Mut sit se selvis, et mie sain ne Susannalta ja tän pallon mie sain Marjalta.
Minulle tuli ihan tosi hyvä mieli ja mie mietin, et ne osas kumpiki ilahuttaa yllättäen, juur ku minul oli vähä siipi maassa itel. 
Ne on vähä semmosii ihmisenkeleitä vissiiki.

Jonaki aamuna täs takaperin, mie notkuin tietokoneel ennen töihinlähtöö ja katoin et oli joku linkki, et Saara Aallol on syntymäpäivä. 
Sanoin ystävällisesti Pesoselle, et jaa, Saara Aallol on syntymäpäivä.
Kuka on Saara Aalto, se kysy.

Mie olin hetken hiljaa ja mietin, et se on varmaa ainoo ihminen Suomes, joka ei tiiä kuka on Saara Aalto.
No se on se, joka oli siin englantilaises laulukilpailus, tuli toiseks, mie valistin.
En tiiä semmostakaa, totes Pesonen tyypillisee tyyliisä.

Mie tuijotin sitä vähä aikaa, mietin, et ei täst nyt tuu mitää, täst keskustelust ja vedin takin päälle ja sanoin et mie lähen nyt töihi.