On ihan helvetin kuuma

  
Vuos on menny.
Vuos siitä, ku sie Jukka lähit täält maailmast pois.
Sillo oli lauantai ja  aurinkoinen ja lämmin päivä, niiku nytki, paitsi et nyt on sunnuntai ja kylmää.

Sie olit pitkää huonona ja sydän särky säännöllisesti, ku sinut näki kevään aikana.
Yritettii tulla ainaki kerta viikkoo, mutku on töitä ni se sotkee pahasti aikatauluja.
Iltasin sie olit jo nukkumas, mut aamusin sie heräsit aikasin ja myö juotii aamukahvit yhes, vaik oltiiki eri paikois. 
Sie Kouvolas ja mie tääl kotona Selänpääs.
Mut myö juotii ne yht aikaa ja sillee omal taval yhes kuitenki.

Pesonen oli ehtiny lähtee töihi, ku myö viel juotii kahvit.

Mut sinulle tuli aika täytee ja siel lähit sinne jonnekki.
Myö jäätii tänne ja meil meni kauan aikaa päästä jotenki jaloillee taas.

Ei myö saatu mitää aikasiks, minultki jäi suurin osa kaikkii kasvei keräilemättä tuolt teeaineksiks ja joskus jossain kaupas tai kirpparilla alko itkettämää, ku näki jonku kaukaa ja kuvitteli, et se oot sie.

Kerran kirpparil oli hattu.
Semmonen mist ajattelin et sie tykkäisit, sit mie muistin ja minuu alko itkettämää, ku en voinu tuua sit sinulle.

Välil mie vaan ajoin autol ja itkin ja itkin.
Välil mie itkin ja huusin vaa.
Ja min täyty itkeä niin, koska mie tiesin et kotona Pesonen murehti ja kaipas sinuu. 
Ja mie en voinu itkeä sen nähen sillee, miten koski, ku min piti tukea sitä sen surussa.

Ja yhes myö koitettii pitää Riikkaa ja Sisuu pinnal.
Ja kaikki perhees koitti jotenki pysyä järissää.

Minul on se hyvä, et minul on semmosii, jotka piti sillon ja pitää vieläki minuu pinnal, ja pois pimeist syvyyksist:  Marja,Susanna, Outi, Heidi ja sit tietty Timi.
Moni kirjotteli minun kans, ku tuntu vaikeelle kestää, Heidin luona kävin kahvilla ja se järjesti aikaa minulle.
Timin kans käytii kattomas ZZ-Toppia ja tehtii pari pientä mökkireissuu.
Sit taas jakso olla kasas ja koittaa pitää muita kans koossa.

Vieläkää ei oo helppoo. 
Välil ku laitan kahvin valumaa, ni mie kuulen päässä sinun äänen: Laitahan kahvi tulemaa.
Tai muistan takapihal, kuinka sie popsit niitä mustia pieniä kirsikoita,  jotka oli ihan kauheen makusia.
Tai kui sie Kouvolan talol istuskelit rappusil ja manasit, et ku on niin helvetin kuuma.
Ja monii pienii, mut tärkeit asioit.

Ja  välil mie vieläki itken ku on ikävä sinuu.

Ohan toki kaikkee tapahtunu ja pakosti elämä menee eteepäin.
Monesti mie mietin kuitenki, et käytsie kattomas meit, mut mie luulen et sinul on siel kuitenki aika lepposat olot.
Vähä niiku Peter Panilla siel MikäMikä-maassa.
Sie ku halusit mainariks ja kaivaa kultaa, ni mie välil mietin, et ootko sie jo siel jossain jo sen kultasuonen löytäny ja onks sinul siel kaikki hyvin.

Mut ei myö oo sinuu unohettu, kyl sie kulet mukana asioissa ja muistoissa sie elät edellee.

Joku viisas on sanonu: Kukaan ei kuole, jos yksikin muistaa.
Sie oot siis kovasti kuitenki elossa, vaik sie et olekkaa ihan meiän näkösällä.
Voi hyvin siellä ja käy välillä meit kattomassa.

Kuka on Saara Aalto?

Tää kevät on kyl ollu kummaa aikaa noitten säitten suhteen.
Tuntuu et vähänenki auringonpaisteinen päivä kostautuu joko lumisateel, räntäsateel taikka vesisateel tuulinee.
Tai sit niiku yhteen päivään, kaikil noil yhteesä

Taikka sit on myrskynny tai muute tuullu tosi kalseesti.
Vappuna, ku ois ollu kivasti vapaita, ni eiks tullu lumi maaha.

Mie katoin aamul ulos ja aattelin, et ei helkkari, tonne muute en sitte mene.
Enkä menny.
Luokas opiskelijoilt kysyttii tietty, et mitä teit viikonloppuna ja vappuna?
Ne oli ollu kaikki aika aktiivisii ja joku oli käyny pikinikilläki.
Mie mietin, et mitä hittoo, ainoo päivä, ku oli lämmintä oli vapunpäivä, mut sit selkis et se oliki ollu just sillo piknikillä

Olin mieki vapunpäivänä ulkona.
Toppatakki päällä ja villasukat jalas.

Sen verran taivuin kevääsee, et en laittanu lapasii.

Opistolt meinattii heittää vhs-elokuvii pois,ni kysyin et voisinkoha mie saaha niist itelle?
Kaks muovikassillist mie jemmasin yhtenä päivänä ja sit seuraavana menin ton säälittävän pikkumatkan autol, ku en viittiny raahata niit kassei käsissä kotii.

Mut se oli oikeesti hyvä juttu, koska myö kateltii koko vappu niit elokuvii.
Tai mie kattelin, koska Pesonen nukku joka leffan ohi.

Mut joo, kerranki mie olin luokas hiljaa, ku toivoin, ettei vaa kukaa kysyis,mitä mie tein vappuna.
Ku ehän mie oikeesti tehny yhtää mitää.

No kuitenki. Työt alko tiistaina taas ja Pesosel on ollu pari päivää vapaata, ni se on jääny sit kotii jurnimaa, ku mie oon menny töihi.

Sil oli perjantaiki vapaa, ni silhä o ollu oikee pieni loma suorastaa.

Aamut on nyt sit menny sillee, et sil ei oo kiire ja mulle tulee jossain vaihees kiire.
Kova kiire, koska Pesonen keksii aina jotain lisähommaa mulle.
Tai sit se ei löydä jotain tärkeetä, mitä ei voinu ettiä edellisenä päivänä, vaan juur sillo aamulla.

Tänä aamuna se kanto ämpärillisen mahlaa, niiku muute teki eilen aamulki.
Ja sit mie omas aamurutiinikiirees koitin pullottaa ne, et saatii pakastimee.
Ku eihä se mahla säily niikus mehu, vaa se pitää pakastaa.

Mahlan kans sil taas karkas mopo tyystin käsistä ja se mietti et kuinka paljo sit voiskaa jemmata.
Taivaan kiitos, pakastin on täys kaikenlaist, ni sinne ei lopult mahtunu, ku parikymment litraa ja sit kymmenisen litraa vietii Kouvolaa pakastimee.
Anna ja Jonne kävi eilen illal hakemas niillekki ja tos sit keskusteltii mahlan erinomaisuudest.
Mut seki lässähti, ku Anna googletti aineen ja tajuttii, et sehä on suurinpiirtein vaa vettä.
Et sit pitäis juua kymmenen litraa päiväs, et sais kaikki tarpeelliset aineet elimistöö.
Meit nauratti kovasti, mut päädyttii siihe, et ohan se hienoo, ku voi sanoo et mahlaa täs maistelen.  

Se mahla myö valutetttii meiän tontin ainoost koivust. 

Elukat ei oo tehny ihmeitä.
Nelli tunkee ittesä joka paikkaa ja Vennin ja Hiiden takii mie herään neljän-viien mais ja tuun alas nukkumaa sohvalle niitten kans.
Pipsa ei oo pissiny vähää aikaa kiukkupäissää mihinkää ja kanat ja ankat on pusannu munii ihan mukavasti.
Pesonen oottaa et ankat alkais hautomaa, minuu moinen ajatus vähä kauhistuttaa.
Mut ei oo kellää mitää pesintäviettii ilmenny.

Töis on ollu kiirettä, mut se on selvä. 
Kevään viimenen kuukaus ja koeruuhkat painaa päälle.

Eilen ja tänää on ollu tosi kaunista ja kohtuullisen lämmintäki ulkona.
Vennin ja Hiiden kans mentii tonne pellolle kattelee ja kuleskelee.
Jäniksenki mie näin. 
Ja Hiisi perhosia.
Venni vaa läähätti.

Sit mie hain postin.
Ja mie ällistyin, ku siel oli minulle paketti.
Ja siel paketis oli semmonen enkelikello, mikä laitetaa kaulaa.
Muttei lähettäjää ollenkaa. 

Tos aikasemmin mie sain samal taval kirjees korvikset, enkelinsiipikorvikset.
Eikä siinkää ollu lähettäjää.
Mut sit se selvis, et mie sain ne Susannalta ja tän pallon mie sain Marjalta.
Minulle tuli ihan tosi hyvä mieli ja mie mietin, et ne osas kumpiki ilahuttaa yllättäen, juur ku minul oli vähä siipi maassa itel. 
Ne on vähä semmosii ihmisenkeleitä vissiiki.

Jonaki aamuna täs takaperin, mie notkuin tietokoneel ennen töihinlähtöö ja katoin et oli joku linkki, et Saara Aallol on syntymäpäivä. 
Sanoin ystävällisesti Pesoselle, et jaa, Saara Aallol on syntymäpäivä.
Kuka on Saara Aalto, se kysy.

Mie olin hetken hiljaa ja mietin, et se on varmaa ainoo ihminen Suomes, joka ei tiiä kuka on Saara Aalto.
No se on se, joka oli siin englantilaises laulukilpailus, tuli toiseks, mie valistin.
En tiiä semmostakaa, totes Pesonen tyypillisee tyyliisä.

Mie tuijotin sitä vähä aikaa, mietin, et ei täst nyt tuu mitää, täst keskustelust ja vedin takin päälle ja sanoin et mie lähen nyt töihi.