27.11.2022 Kuinka Hiisku tuli Satumaahan
Aikaa sitten, Hiisku oli matkustanut maapallolta ensin Sateenkaarisillalle, mutta kun se oli kovin seikkailunhalunen ja utelias, se oli päättänyt jatkaa matkaa eteenpäin. Se oli vaellellut monia polkuja ja viimein sattunut polulle, joka johti Satumaahan.
Tarkemmin sanottuna yhteen Satumaan monista metsistä.
Sillä ei ollut kotia, eikä ystäviä ja se oli nälkäinen ja väsynyt.
Se vaelsi sammalen peittämällä kalliolla, läpi pensaikkojen , suurten kuusten oksien suojassa ja etsi paikkaa, missä levätä ja ehkä, jos löytyisi jotain syötävääkin.
Lopulta, loppumattomalta tuntuneen vaelluksen jälkeen, se tuli pienen metsäaukion reunalle.
Aukiolla nökötti pieni mökki, kuin piparkakkutalo.
Mökin piipusta tuprusi savua ja muutenkin mökki näytti kutsuvalta.
Hiiskua vähän jännitti. Entä jos mökissä asuu joku pelottava asukas, vaikka jättiläinen.
Hiisku ei nähnyt mitään outoa ajatuksessa, että pienessä mökissä asui jättiläinen, eihän se ollut edes ikinä nähnyt jättiläistä ja siksi ei tiennyt, mikä se semmoinen oli.
Pitkän aikaa, se tarkasteli pensaan suojassa mökkiä ja sen pihapiiriä.
Sitten se hiljaa varovaisesti alkoi hiipiä lähemmäs, toivoen, ettei nälästä kurniva mahan meteli paljastaisi sitä.
Yhä lähemmäs ja lähemmäs hiipi Hiisku.
Vihdoin se oli mökin ovella.
Ovi oli raollaan.
28.11.2022 Eulaalia
Hiisku pujahti ovesta ja tassutteli urheasti tupaan, koettaen näyttää siltä, ettei sitä yhtään pelottanut. Tuvassa huivipäinen eukko hörppi mustaa, kuumaa höyryävää kahvia suuresta mukista. Pöydällä oli noesta mustaksi muuttunut kolhiintunut kahvipannu ja vanha emalikannu, jossa näytti olevan jotain valkoista.
Eukko huomasi kissan ja silmät ystävällisesti tuikkien hän hymyili kissalle.
"Tuleppas lähemmäs ystäväiseni, älä yhtään pelkää. Minä olen Eulaalia, yksi Satumaan noidista ja kiltti sellainen, ei sinun tarvitse pelätä. No, tule, tule. Nälkäinen sinä reppana taidat olla ja väsyneeltäkin näytät. Oletkos uusi asukas täällä?" noita puheli rauhoittavasti Hiiskulle, puuhatessaan matalalle vadille maitoa. "Haluaisit varmaan ihan syötävääkin ja laitetaan sinulle paikka missä levätä."
Hiisku huokasi syvään. Sille tuli kovin turvallinen olo.
29.11.2022 Aamulla
Noidalla oli tuvassa iso uuni, jonka päällistä sanottiin uuninpankoksi. Sinne Hiisku oli käpertynyt noidan virttyneeseen villatakkiin tehtyyn pesään. Uuni oli lämmin ja villatakki pehmeä ja turvallinen, niinkuin syli, ja Hiisku oli nukkunut makoisasti. Hiisku heräili, venytteli jäseniään pitkiksi, niinkuin vain kissa voi, avasi pienen vaaleanpunaisen suunsa haukotukseen ja kurnaisi hiljaa tyytyväisenä.
Noita oli istunut pöydän ääressä ja kurnaisun kuulleessaan, kääntyi kissaan päin, hymyili ja kehotti Hiiskua tulemaan aamupalalle pöytään.
Hiiskulla oli nälkä ja mielihyvin se hyppäsi pöydälle, jolle oli katettu sille ruokaa.
Tuli sihisi ja ritisi hellassa, aamuaurinko pilkisti puiden takaa, kun Hiisku-kissa ja noita Eulaalia murkinoivat puhelematta mitään. Välillä vain vilkaisivat toisiinsa ja hymylivät silmät tuikkien.
Lopulta Hiisku haastoi noidalle:" Kuule, sopisiko sinulle, jos jäisin asumaan tänne sinun luoksesi?"
Noita Eulaalia hymyili leveästi, otti pienen kissan syliinsä, silitti hellästi sen turkkia ja kuiskasi:
" Tottahan toki voit jäädä, sitä minä vähän toivoinkin."
30.11.2022 LaaLaa ja Länkkäri
Hiisku ei ollut ainoa Sateenkaarisillalta Eulaalian luo vaeltanut.
Hiiskun tepastellessa pihalla, se tapasi kaksi kanaa.
Toinen oli isohko, pullea ja ruskea kuin maitosuklaa ja toinen pienempi, ison nyrkin kokoinen kirjava.
" Hei vaan, minä olen Hiisku ja olen vaeltanut kaukaa maapallolta Sateenkaarisillan kautta tänne. Maapallolla minulla oli ystävinä kaksi poikaa, Eetu ja Peeti, mutta täällä minulla ei vielä ystäviä ole. Keitä te olette?" tervehti Hiisku kanoja.
Kanat kakistelivat päätään, niinkuin kanat tekevät ja katselivat vuoroin toisella , vuoroin toisella silmällä Hiiskua. Sitten toinen kanoista kertoi, että hekin olivat tulleet maapallolta samalla lailla, kuin Hiisku. "Minä olen LaaLaa ja tämä pienempi on nimeltään Länkkäri. Meilläkin oli ihmisystävänä poika nimeltä Sisu. Sisua käydään joskus unisaduissa tervehtimässä. Tervetuloa Hiisku-kissa, me, minä ja Länkkäri voisimme olla sinun ystäviäsi. Eulaalian luona asustellaan ja täällä on hyvä olla."
"Eulaalian luona minäkin asun nyt," ilahtui Hiisku.
Kanat ja Hiisku hymyilivät toisilleen ja kanat lupasivat tutustuttaa Hiiskua mökkiin ja sitä ympäröivään ihmeelliseen satumetsään.
1.12.2022 Ajan kulua
Aika oli kulunut kuin siivillä. Kanan siivillä, vitsailivat usein LaaLaa ja Länkkäri ja nauraa kotkottivat vitsinsä päälle. Oikeastaan Satumaan aikaa ei edes pystynyt mittaamaan millään lailla. Kaikki vain soljui omassa järjestyksessään. Tuntui, kuin olisi kellunut keskellä unta. Kaikenlaista tapahtui: seikkailuja sattui, uusia satuja syntyi ja niitten myötä uusia asukkaita ja joskus saattoi päästä pujahtamaan Satumaahan omaa reittiä, niinkuin Hiisku, LaaLaa ja Länkkäri. Tuntui kuin tila ja aika ei olisi koskaan loppunut ja mukaan mahtui loppumattomasti kaikenlaista.
Hiisku oli nukkunut monen monta yötä pankolla, LaaLaa ja Länkkäri saaneet orren tuvan nurkkaan, niin että kaikki saattoivat olla yhdessä.
Silloin tällöin kanat pyöräyttelivät munia. Välillä oikeita, välillä suklaamunia ja kun ne kuulivat Hanhesta, joka muni kultamunia, nekin yrittivät, mutta eivät saaneet aikaiseksi kuin keltaisia voimunia.
Noitaa niiden touhut nauratti.
Hiisku yleensä loikoili pankolla, mutta nyt oli ollut kylmiä ilmoja, talvi oli ovella ja Eulaalian niskoja kolotti, niin että Hiisku usein kiertyikin noidan hartioille lämmittämään kuluneita kolottavia niskoja ja hartioita. Ja kehräsi tietysti samalla.
Ulkona häpsi lumihiutaleita. Joulu alkoi lähestyä.
2.12.2022 Tonttukallion tonttu ja Elli-kissa
Lumisade oli yltynyt yöllä. Nyt lunta oli maassa ja taivaalle noussut aurinko kimmellytti hangen miljoonien timanttien tuikkivaksi valkoiseksi matoksi.
Hiisku loikoili pankolla, kanat potpottivat omia loputtomia juttujaan nurkan orrella ja noita tuijotteli ikkunasta ulos.
Äkkiä Eulaalialle tuli kiire laittaa nokinen kahvipannu hellalle porisemaan.
" Tulee vieraita," noita touhotti toisille.
Hetken kuluttua eteisestä tosiaan kuuluikin tömistelyä, tuvan ovi avautui ja ovella seisoi tonttu, parta huuruten. Tontun vierellä seisoskeli pikimusta kissa.
" Terveppä terve tupaan! Terveisiä maapallolta, Suomen Inkerilän kylästä,tarkemmin sanottuna Tontukalliolta," huudahti tonttu. Minä ja kissani Elli, asustellaan siellä kallion kolossa. Meillä on naapureina Pietu, Jessi, Siina ja Iikka, mukavia lapsia. Ovat käyneet välillä kurkkimassa kallionkolosta, ollaanko sitä kotona. Mutta mitä ihmettä, täällähän tuoksahtelee kahvi!"
Ja Tonttu kissoineen rymisteli tupaan.
3.12.2022 Millä joulupukki matkustaa
Tonttu istahti pöydän ääreen ja Eulaalia kiikutti sille ison kupin höyryävää kahvia.
" Mitäs maapallolle kuuluu? Olen ajatellut käväistä siellä taas keväällä, kun on jo lämmintä. Kanat saavat munia tuliaisia ja Hiiskun otan luudalle istumaan," noita höpötti.
" Siellä on jo talvi, niinkuin täälläkin. Joulua odottelevat jo kovasti," tonttu kertoili kuulumisia. " Itse ajattelin käväistä joulupukkia tervehtimässä Joulumaassa, pikavierailu vain, alkaa olla niin kovasti jo kiirettä siellä. Utelias kun olen, olisin kysellyt, millä kulkupelillä pukki tänä vuonna aikoo liikuskella, vai vaihtaako kulkinetta välillä ?"
Hiiskua ja kanoja huvitti tontun tuumailut. Kaikkihan sen tiesivät, että pukki kulki reellä, jota porot vetivät.
Noitakin ihmetteli tontun juttuja.
" Kas, pukki saattaa kulkea eri maissa eri kulkupelillä. Suomessa vaikka reellä, Amerikassa pukin porot lentävät ja vetävät rekeä taivaalla, mutta miettikääpäs tätä: Uudessa-Seelannissa pukki saattaa surffata paikalle," tonttu selitti.
Nyt noitaa vasta naurattikin mielikuva surffaavasta joulupukista.
4.12.2022 Hiisku saa ajatuksen
Hiisku oli kuunnellut tontun turinoita puolinukuksissa, mutta sitten se sai ajatuksen. Sen silmät rävähtivät auki innostuksesta.
Hiisku kampesi jaloilleen. Se venytteli itsensä pitkäksi laiskanpulleasti ja harotteli neljää varvastaan, sillä erikoisena satukissana, sillä oli neljä varvasta viiden sijaan. Sitten se hyppäsi noidan olkapäälle niin, että Eulaalia ihan hätkähti ja melkein muksahti tuolilta lattialle.
" Mitä ihmettä Hiisku oikein puuhaat, kun tuolla lailla hypit niskaani?" noita pelästyi.
Kanat heristivät korviaan kuullakseen, mitä oli tekeillä. Ne katsoivat vuoroin vasemmalla, vuoroin oikealla, niinkuin kanoilla on tapana, kun ne eivät oikein tiedä mistä on kyse.
Hiisku puski hellästi noidan korvaa ja kehräsi :" Minä lähden tontun mukaan pukin luo, jos pääsisin pukin kyydillä katsomaan Eetua ja Peetiä jouluna unisatuun."
5.12.2022 Entäs kanat? Ja Elli?
Kanat melkein tipahtivat orreltaan kuultuaan Hiiskun tuumat.
Kiihtyneinä ne potpottivat ja höpisivät toistensa kaakatuksen päälle, että nekin haluavat lähteä mukaan.
Noita tuijotti kanoja tyrmistyneenä ja lopulta kysyi:" Miten ihmeessä te voisitte lähteä, ettehän pysty ohuilla varpaillanne tallustelemaan kylmässä lumessa. Jäätyy nokka ja jäätyy varpaat, sillä matka joulupukin luo ei ole helppo."
" Minä voin kantaa selässäni," sanoi Hiisku.
" Et sinä jaksa kahta kanaa kantaa, vaikka toinen onkin niin pieni, että kämmenelle mahtuu, " intti noita.
Silloin tontun viereltä kuului hento naukaisu :" Minä voisin kantaa toista kanaa selässäni, sillä minäkin haluaisin käydä katsomassa jouluna Jessiä, Pietua, Iikkaa ja Siinaa. Minä hetken asuin heidän kanssaan ja on jo ikävä. Sitten pääsen omaan kotiin Tonttukalliolle siihen ihan lähelle, missä tontun kanssa asustellaan."
Se oli pieni musta Elli-kissa.
Tonttu ja noita katsoivat toisiaan. Suunnitelma tuntui syntyneen tuosta vaan, minkäs he sille enää mahtoivat.
" Olkoon sitten niin, mutta huomenna on lumimyrskypäivä, sitä ennen kukaan ei lähde minnekkään," Eulaalia tokaisi.
6.12.2022 Suuri lumimyrskypäivä
Aamulla tuuli. Alkoi tipahdella lumihiutaleita. Ensin hiljakseen, sitten sade yltyi pyryksi. Tuuli vinkui viimana nurkissa ja ikkunanpielissä.
Sisällä oli kuitenki lämmintä ja tuvan nurkassa olevasta puupinosta saattoi lisätä puita palamaan, ettei tarvinut lähteä ulos myrskyyn niitä hakemaan.
Pöydän ääressä kissat, kanat ja tonttu suunnittelivat reittiä joulupukin luo.
Noita etsiskeli ruokaa kaapista, kun lattianraosta ilmestyi otus, jolla ensisilmäyksellä näytti olevan yksi iso silmä ja monta jalkaa.
Otusta selvästi paleli ja noita vittilöi sitä lähemmäs tulisijaa. Honteloilla jaloillaan silmäotus honkkeloi lähemmäs ja paremmassa valossa paljastui hämähäkiksi.
" Lasse Lukki on nimeni," hämähäkki esittäytyi ja syvään huokaisten asettui lämmittelemään tulen lähelle.
Matkaa suunnittelevat eivät kiinnittäneet huomiota Lasseen ja hämähäkki seuraili sivusta suunnittelua.
Päivä sujahti illan hämärään. Ulkona tuuli oli tyyntynyt, lunta tuiskutti edelleen mutta hiljalleen lumisadekkin vaimeni ja loppui.
Eulaalia sytytteli kynttilöitä ja lyhtyjä, kun hämähäkki rykäisi ja aloitti puhumaan.
" Nyt kun joulu lähenee," se aloitti ja jatkoi:" niin olettekos kuulleet tarinaa, kuinka hämähäkit auttoivat köyhää perhettä?"
7.12.2022 Hämähäkki kuusessa
Kaikki hiljenivät kuuntelemaan hämähäkin kertomusta. Hämähäkki asetti pitkät jalkansa tukevasti, veti syvään henkeään ja aloitti kertomuksen.
"Joskus kauan sitten asui köyhä perhe mökissään. Talvi oli ollut oven takana jo kauan, ruokavarastot huvenneet melkoisesti, puupinot liiterissä vajenneet huolestuttavan mataliksi ja joulukin oli tulossa.
Lahjoja toki toivottiin edes muutama pukilta, sillä perheellä ei ollut rahaa ostaa mitään ylimääräistä. Joulukuusi oli noudettu läheisestä metsästä juhlan kunnniaksi, mutta koristeita siihen ei ollut.
Tuvan nurkassa kuusi kuitenkin antoi joulun tuoksua ja juhlan tuntua, vaikkei oksilla ollut yhtään mitään. Ulkona oksilla oli ollut kaunis huurre, valkoisena oksat olivat hehkuneet, mutta sisällä huurre suli pois, lätäköiksi tuvan lattialle.
Perhe oli kuitenkin iloinen kuusen tuomasta joulun tunnusta.
Hämähäkki seurasi surullisena lattian raosta. Sen kävi sääliksi köyhää perhettä.
Hämähäkki kömpi takaisin koloonsa ja kutsui muita hämähäkkejä avukseen.
Kun perhe illalla kävi nukkumaan, hämähäkit kiipesivät koloistaan ja koko yön ne uurastivat kuusen luona kutoen seittejään.
Aamun kajastaessa hämähäkit palasivat koloihinsa umpiväsyneinä.
Kun perhe heräsi, he eivät olleet uskoa silmiään.
Kuusi hehkui ja kimmelsi seitien peitossa kuin kuninkaan juhlavin joulukuusi.
Se oli hämähäkkien lahja köyhälle perheelle.
Monet muistavat tämän tarinan ja laittavat kuuseen hämähäkin koristeeksi kauniin tarinan muistoksi.
8.12.2022 Nahkahousut kuusessa
Hämähäkin kertomuksen jälkeen oli hiljaista. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa, joku taisi pyyhkäistä vähän silmäkulmaansa muilta salaa.
Sitten tonttu rykäisi:" Mutta arvatkaapas, mitä minä olen nähnyt joulukuusessa?"
Kaikki katsoivat odottavasti tonttuun ja arvuuttelivat kuka mitäkin: omenoita, piparkakkuja, päärynöitä, lankakeriä ja taisipa kanat arvuutella höyheniä.
Tonttua nauratti. Ulkona oli alkanut taas tuulla ja se kuului puiden huminana ja ikkunanpielien kirskuvana valituksena.
Noita Eulaalia lisäsi puita uuniin ja kaikki keräätyivät tiiviimmin tontun ympärille. Ei ollut vielä lähdön aika ja tontun tarina kiinnosti.
" No siis, " aloitti tonttu kertomuksen ja jatkoi:" Eräänä jouluna olin pukin matkassa. Sää oli yhtälainen kuin nyt, myrskyisä siis. Olimme olleet jakamassa lahjoja siellä täällä.
Sitten tultiin Grönlantiin ja minä olin jo kylmissäni ja uuvuksissa. Nälkäkin oli, mutta toimet oli kesken. Mentiin ensimmäiseen taloon ja partani melkein tippui ällistyksestä, kun vilkaisin kuusta.Luulin näkeväni unta, väsynyt kun olin.
Joulupukki vilkaisi minuun, nauroi ja sanoi, etten näe omiani, Grönlannissa on ihan tavallista nähdä kuusen koristeena pienet nahkahousut."
9.12.2022 Mitäpä matkalle mukaan
Tontun kertomus aiheutti ensin ällistyneen hiljaisuuden, sitten kaikkia nauratti. Puhuiko tonttu nyt omiaan? Tonttu kuitenkin vakuutteli puhuvansa totta ja sitä itseäänkin nauratti muisto pienen pienistä nahkahousuista kuusessa.
Yö oli saapunut, pakkanen kiristynyt ja matkaanlähtijät miettivät, mitä pitäisi ottaa matkalle mukaan.
Tontulla oli toki hyvät ja lämpimät varusteet, mutta kissojen tassut olivat kylmälle arat, vaikka satumaan kissoja olivatkin. Kanat miettivät, että höyhenet kyllä lämmittävät, mutta entäs päälaella keikkuva heltta? Sehän paleltuu pakkasessa.
Eulaalia lisäsi puita tuleen ja tulen ritistessä, alkoi etsiä varusteita.
Ruokaa ja lepopaikkoja saisi varmasti Satumaan muilta asukkailta matkan varrelta, mutta lämmintä pitäisi keksiä päälle.
Tonttu istui uuninpankolla kissat vierellään ja heilutteli töppösten peittämiä jalan pötkylöitään.
Eulaalia penkoi kaapin toisensa jälkeen ja vihdoin hihkaisi: "Heureka! Nyt löytyi!"
10.12.2022 Pipot ja sukat
Viimeisestä komerosta Eulaalia oli viskonut lattialle lähes kaiken, mitä komerossa olikaan.
" Risojen sukkien, lapasten ja paitojen komero," nauroi Eulaalia.
"Katsokaas nyt," noita jatkoi:" Lapasten kärjistä saadaan kanoille pipot ja peukaloista kissoille villasukat. Nahkarukkasista otetaan myös peukalot ja niistä kissoille sukkien päälle nahkaiset töppöset. Nyt tonttu sinäkin alas sieltä pankolta ja saksimaan tarvikkeita."
Pienen tuvan täytti hälinä, saksien suihke ja naurunremahdukset, kun kokeiltiin kanoille pipoja ja kissoille sukkia.
Yö oli jo myöhäinen, kun viimein kaikki oli saatu valmiiksi.
Koko porukka oli niin uupunut, että jokainen köllähti uneen heti, kun pää osui tyynyyn, paitsi kanat jotka saivat päänsä juuri ja juuri siiven alle, ennenkuin uni valtasi niittenkin silmät.
Täysikuu taivaalta kurkisti sisään ikkunasta ja hymyili leveästi uneksijoille.
11.12.2022 Matkaan
Aamulla kaikki heräilivät innosta puhkuen, söivät tuhdin aamupalan ja pukivat lämpimästi ylleen.
Jännitys kihelmöi vatsanpohjassa kuin pienet muurahaiset.
Kanoilla pipot törröttivät helttojen suojana, kissoilla oli lämpimästi tassut ensin sukissa ja sitten sukkineen tossuissa. Tonttu tarkisteli vielä reppunsa, oliko siellä kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin, koska joskus sattui niin, että tarpeeton muuttuikin hyvin tarpeelliseksi. Siksi piti kaikkea olla mukana.
Viime tingassa Eulaalia sujautti kissojen päälle villapaidan hihasta leikkaamansa hihan tyngät, ettei kissojen vatsaa palelisi matkalla. Kummallekkin kyljelle Eulaalia oli ommellut pienet taskut, joihin kanat saivat jalkansa lämpimään.
Pieni Länkkäri-kana ratsasti Elli-kissan selässä ja LaaLaa istuskeli Hiiskulla.
Tonttu otti ryhmysauvansa nurkasta, avasi oven ja astui ulos muu seurue perässään.
Tonttu seisoi hetken ja tutkaili talven kylmää ilmaa, otti ensimmäisen askeleen narskuvalla lumella.
Matka joulupukin luo, Satumaan Joulumaahan alkoi.
12.12.2022 Kuka seuraa
Talvinen päivä oli aurinkoinen. Lumi kimalteli niin, että matkalaisten silmiä aivan häikäisi. Hanki kantoi mukavasti ja taakse jäi vain keveät tontun ja kissojen jättämät jäljet.
Jäljet huomasi eräs Satumaan asukas, joka myös käytti saappaita. Tokihan saappaita käytti monikin, mutta tämä oli suorastaan ylpeä omistaan. Otuksella oli myös lierihattu, jossa oli iso sulka.
Otus tuijotti tontun ja kissojen jälkiä ja mietti, mikä kummallinen kulkue edellä eteni.
Hiljaa hiippaillen se päätti lähteä seuraamaan.
Välillä se varovasti kurkisteli pensaiden ja puiden välistä, näkisikö kulkijoita.
Sitten se pysähtyi. Sen viiksikarvat väpättivät, se tunsi savun hajua ja mietti mitä oli tekeillä.
Se kurkisteli yhä enemmän kaula pitkällään ja huomasi tulen loimitusta suojaisalla paikalla ja seurueen nuotion ympärillä lämmittelemässä ja eväitä syömässä.
13.12.2022 Kissa saappaissa
Otus mietti, ettei seurue, vaikka näyttikin kummalliselta, ollut vaarallisen näköinen. Se oli hyvä, koska otus oli unohtanut pienen miekkansa kotiin.
Uteliaana se päätti käydä juttusilla selvittääkseen, keitä kulkijat olivat ja minne matkalla keskellä talvista metsää.
Nuotiolla olijat hätkähtivät, kun pensas kahahti ja sieltä astui esiin kissa. Kissa, joka kulki kahdella jalalla ja jaloissa oli nahkasaappaat ja päässä kissalla oli sulkahattu.
Kissa otti hatun päästään ja kumarsi:" Hyvää päivää arvon kulkijat, minä olen Saapasjalkakissa ja mietin minne kummaan, te olette matkalla kylmässä talvisäässä keskellä metsää? Ja keitä te oikeastaan olette ?"
Hiiskun ja Ellin silmät laajenivat hämmästyksestä, olivathan he kuulleet suuresta Saapasjalkakissasta, sen urheudesta ja pelottomuudesta, ja nyt he näkivät tämän omin silmin.
Kanoja jännitti ja ne sujauttivat päänsä piiloon siiven alle.
Tonttu pyysi tulijaa istumaan nuotiolle heidän kanssaan ja kertoi sitten minne olivat matkalla. Ja olisiko herra Saapasjalkakissa niin ystävällinen, että kulkisi tovin matkaa heidän kanssaan, kun metsä oli matkalaisille hieman vieras ja jännittävä.
14.12.2022 Kuninkaan linna
Saapasjalkakissaa ei tarvinut pyytää kahdesti. Tottahan toki se auttaisi. Sitten se mietti hetken ja sanoi:" Kuulkaapas, kun minä olin oikeastaan matkalla kuninkaan linnaan juhliin, jotka ovat tänään, ja ne ovat tässä matkan varrella, niin mitäs jos mentäisiin kaikki yhdessä. Kohta on ilta, ja teidänkin pitää löytää paikka, jossa nukkua ja syödä ja mikä olisi hienompaa kuin kuninkaan linna?"
Ehdotus kuulosti houkuttelevalta ja yhteistuumin päätettiin lähteä linnan juhliin.
Nuotio sammutettiin ja kiirehdittiin matkaan.
Oli jo pimeää, kun metsän reunalta alkoi kuulua musiikkia, hälinää, puheen sorinaa, huudahduksia, naurua, kaikkea juhlan ääniä.
Pimeässä linnan pihalla tanssivat soihdut ja loivat valoja ja varjoja joka puolelle.
Matkalaiset olivat ihastuksesta sanattomia.
Saapasjalkakissaa hymyilytti.
"Tulkaahan nyt," se kehotti toisia seuraamaan itseään linnaan.
15.12.2022 Kuningas
Kanoja jännitti. Niitä kyllä tuntui jännittävän aina ja ihan mikä tahansa.
" Meidän on saatava pipot pois ja höyhenet järjestykseen, ennen kuin tavataan kuningas, eihän kuninkaan eteen voi suttuisena mennä." kanat hätäilivät.
Kissatkin halusivat sukia turkkinsa ja tonttu kammata partansa ennen juhliin menoa.
Saapasjalkakissa mietti hetken. Sitten se ohjasi seurueen huoneeseen, jossa oli nukkumapaikat kaikille ja selitti, ett siellä voisi siistiytyä ja myöhemmin nukkua yön yli.
Jonkin ajan kuluttua linnan juhlasaliin asteli kiiltäväturkkinen Hiisku, säihkyväsilmäinen Elli, LaaLaa ja Länkkäri kanarouvien arvokkuudella ja viimeisenä lompsi tonttu parta kammattuna.
Kaikki kävivät tervehtimässä kuningasta, joka kehotti matkalaisia liittymään juhlakansaan ja maistelemaan kaikkia herkkuja.
Hiisku ja Elli tanssivat kissanpolkkaa koko illan, kanat veivasivat kanatanssia, tonttu kierteli vaihtamassa kuulumisia milloin kenenkin kanssa ja kaikki söivät niin että napa ritisi.
Ilta sujui nopeasti, niinkuin aina aika kulkee, kun on hauskaa. Tuli nukkumaan menon aika ja jokainen kellahti pehmeään vuoteeseensa, jopa kanatkin menivät peiton alle.
Utelias Satumaan kuu kurkisti taas ikkunasta ja hymyili kuullessaan unen tuhinan ja pätkittäiset kuorsaukset huoneesta.
16.12.2022 Seuraavana päivänä
Makuukamarissa oli hiljaista ja lämmintä, sängyt pehmeitä, kuin untuvaiset pilvet ja kaikki nukkuivat sikeästi pitkälle seuraavaan päivään.
LaaLaa heräsi ensimmäisenä. Se potpotteli uniselle Länkkärille, että tämäkin heräisi. Hiisku nukkui selällään ja kuorsasi. Elli oli käpertynyt tontun kainaloon.
LaaLaa vilkaisi ulos. Taivaan vallat, ulkonahan oli jo puoli päivä, se tajusi.
" Herätkää, herätkää, ulkona on jo puolipäivä, kello vaikka mitä. Miten ehditään jatkaa matkaa, kun nukuttiin näin kauan," se hätäili suureen ääneen.
Toisetkin havahtuivat ja jokainen mietti, mitä nyt tehtäisiin. Syödäkkin piti vielä ehtiä.
Linnan salissa, siellä missä oli tanssittu ja riemuittu, oli pitkiä pöytiä täynnä ruokaa. Juhlavieraita istui syömassä pienissä pöydissä lautaset ruokaa pullollaan.
Matkalaiset kasasivat omat lautasensa ja siirtyivät syömään pyöreään pöytään. Syödessään he pohtivat kuinka jatkaa matkaa.
Kuinka ollakkaan, itse kuningas ohitti pöytää ja kuuli ongelman.
Kuningas oli kiltti kuningas ja halusi auttaa. Hän istuutui tyhjälle tuolille ja sanoi:" Minulla olisi teille ehdotus matkaa varten, kuulkaahan tätä..."
17.12.2022 Pegasos
" Huomasitteko eilen vieraiden joukossa kahta hevosta? Toisella oli kaunis sarvi ja toisella siivet selässään. Yksisarvinen on jäämässä vierailemaan vielä muutamaksi päiväksi, mutta siivekäs, Pegasos nimeltään, on kiirehtimässä runoilijan luo, kas kun runoratsu on ammatiltaan. Voitaisiin kysyä, pääsisittekö jonkun matkaa Pegasoksen selässä. Hän kun lentää, niin on nopeampaa matkantekoa, kuin jalkaisin. Pegasosta ei haittaa pimeyskään, hän on tottunut kulkija ja lentää usein halki pimeän avaruuden."
Kyyti kuulosti jännittävältä ja seikkailu runoratsun selässä kiehtoi kaikkia.
Päätettiin suostua kuninkaan ehdotukseen, jos vain runoratsulle asia kävisi.
Hämärä oli syöksymässä pimeyteen, kun Pegasos odotti matkalaisia linnan pihalla. Se näytti suurelta ja kauniilta. Sen siivet säihkyivät linnan pihan soihtujen liekehtivässä valossa.
Ystävällisesti se auttoi kissat, kanat ja tontun selkäänsä. Sen siipien välissä oli turvallinen olla, hevosen selkä lämmitti jalkoja ja sen harjaan saattoi kietoutua, jos paleli tai pelotti.
Pehmeästi hörähtäen hevonen levitti siipensä ja suurin suhisevien siiveniskuin se alkoi kohota korkeuksiin matkaajat selässään.
Mutta minne jäi Saapasjalkakissa? Sillä oli niin hauskaa linnan juhlissa, että se jatkoi matkaansa vasta pääsiäisenä.
18.12.2022 Avaruudessa
Pegasos nousi yhä korkeammalle ja kohta oltiin mustassa, loppumattomassa avaruudessa. Hiiskua ja Elliä vähän pelotti moinen äärettömyys, mutta kerrankin kanat eivät jännittäneet. Ne nukkuivat pää siiven alla ja uneksivat kesästä. Tonttu loikoili hevosen leveällä selällä ja katseli ohikiitäviä tähtiä, meteoriittiparvia, planeettoja, kaikkea mitä avaruudessa voi vain ollakkaan.
Kuu uiskenteli tähtimeressä ja jossain kaukaa saattoi nähdä auringon.
Pegasos lensi rauhallisesti väistellen kaikkea ja pärskien välillä avaruuspölyn kutittaessa sieraimia.
Hiisku ja Elli arvuuttelivat tähtikuvioita. Tuolla ainakin on Otava ja tuolla Iso-Karhu.
Mutta Pegasos lensi kohti aamutähti Venusta. Siellä oli sen määränpää hetkeksi, sieltä se jatkaisi pienen levon jälkeen eteenpäin.
Aamutähti Venuksella oli pieni majatalo kulkevaisia varten. Siellä sai hetken levättyä, tai miksipä ei pidempäänkin, sai syödä ja siellä usein näki tuttuja matkalaisia.
" Uskon, että saatte aamutähden majatalosta kyydin eteenpäin Joulumaahan, minä en ole sinne matkalla valitettavasti," puheli Pegasos tontulle.
Vihdoin näkyi aamun kajo ja kirkas tähti tuikki keskellä sitä.
Oltiin saavuttu aamutähti Venukselle.
19.12.2022 Majatalossa
Aamutähti Venuksen majatalo oli tontulle tuttu paikka. Pukin tontut levähtivät ja aterioivat usein matkoillaan siellä ja vaikka tonttu olikin metsätonttu ja asusti kallionkolossa maapallon Inkerilässä Elli-kissan, haltijoiden ja toisten metsätonttujen kanssa, niin matkoillaan se oli pysähtynyt majatalossa useamman kerran ja tutustunut pukin tonttuihin.
Hiisku, Elli, LaaLaa ja Länkkäri kurkistelivat uteliaina runoratsun siipien lomasta majataloa. Pegasos laskeutui oven eteen ja matkalaiset kiittelivät kovasti sitä matkasta.
Kanat hypähtivät maahan, kissat varovaisesti, niinkuin kissat tapaavat tehdä, kun vähän arastuttaa, mutta tonttu tömähti tomerasti hevosen selästä ja marssi rehvakkaasti ovelle ja siitä sisälle toiset perässään.
" Terveppä terve taloon," kailotti tonttu suureen ääneen:" Terveisiä kuninkaan linnasta!"
" Tervehdys teillekkin ja tervetuloa matalaan majaan," vastaili isäntä: " Olisi joulupuuroa tarjolla tänään."
" Kyllä meille kelpaa," tuumivat matkalaiset ja saivat jokainen kulhon puuroa eteensä.
Syödessään ne katselivat ikkunasta mustaa avaruutta, jonka halki säihkyvä runoratsu Pegasos jatkoi matkaansa runoilijan luo.
20.12.2022 Mitä nyt tehdään?
Syötyään matkalaiset pohtivat, miten matkaa saisi jatkettua.
Joulu olisi jo muutaman tovin kuluttua ja matkaa Joulumaahan pukin luo, kukaan ei osanut arvioida.
LaaLaa ja Länkkäri istuivat tuolin selkänojalla kuin orrella ja potpottivat huolestuneesti pipot vinossa. Hiisku nosti käpäläänsä ja käski kanoja olemaan edes hetken hiljaa, Elli mietti suruissaan, ehisivätkö he kuitenkaan pukin luo. Tontun katse harhaili milloin muissa vieraissa, milloin ikkunan maisemissa.
Ei ollut ketään auttamassa, eikä mitään keinoa jatkaa matkaa.
Pääsisikö tervehtimään omia rakkaita, näkisikö tonttu koskaan enää Tonttukalliota, sen asukkaita ja lapsia, jotka ohimennessään kurkistelisivat kallionkolosta, onko tonttu kotona.
Hiiskua ja Elliä itketti, LaaLaa ja Länkkäri riiputtivat päätään surullisina.
Ulkoa kuului kellon kilkatus. Oven eteen pysähtyi reki.
Tontun ilme kirkastui.
21.12.2022 Punanenäinen poro
Majatalon ovi aukesi. Sisään tulvahti kylmän saattelemana uljassarvinen poro.
Hiiskun ja Ellin suut loksahtivat apposen auki hämmästyksestä, kanat alkoivat loputtoman potpotuksensa, josta kukaan ei koskaan saanut mitään selvää.
Oliko poro ollut kolarissa, vai törmännyt seinään, kun sen nenä oli suuri, pyöreä ja punainen?
Tonttu ei ällistynyt vaan ryntäsi poroa halaamaan.
Hiisku ihaili tonttua, tämähän ei pelännyt mitään ja tuntui tuntevan ihan kaikki.
Tonttu jutteli poron kanssa ja lopulta tuli kertomaan toisille, että poro oli Petteri Punakuono, joulupukin poro ja sattumalta matkalla pukin luo Joulumaahan. Ja että he pääsisivät reellä loppumatkan, kunhan poro olisi vähän levähtänyt.
" Mutta ehditäänkö ajoissa, että päästään aattona pukin kyytiin?" hätäili Hiisku.
Petteri ja tonttu purskahtivat nauruun. " Kuulehan Hiisku, niin nopeassa kyydissä et koskaan ole ollut, kuin Petterin vetämässä reessä." naureskeli tonttu.
22.12.2022 Kohti joulumaata
Petterillä ei ollu aikaa kauan huilimiseen majatalossa.
Niin kuin Hiisku miettikin, aikaa jouluaattoon ei ollu paljoakaan ja koko ajan aika kului vähemmäksi.
Syötyään ja hetken levähdetyään Petteri ilmoitti lähdön koittaneen.
Matkalaiset tungeksivat rekeen ja siellä vällyjen alle lämpimään, Petteri asettui reen aisojen väliin ja aisat sujahtivat kuin taiottuna sen selkään. Tonttu istui kuskin penkille.
Rekiretki halki avaruuden kohti joulumaata saattoi alkaa.
Taas mentiin halki tähtimeren, ohi revontulten, laskeuduttiin pitkin linnunrataa. Matka sujui nopeasti, nopeammin kuin matkaiset olisivat uskoneetkaa, ja äkkiä alla häämötti Satumaan Joulumaa.
Pimeässä näkyi alhaalla valoja, lähemmas tultua kuului iloista hälinää, tonttuja tuntui vilistävän joka puolella.
Petteri laskeutui alemmas, reen jalakset osuivat maahan.
Oltiin perillä Joulumaassa.
23.12.2022 Joulumaa
Tonttuja vilisi jokapuolella, kiirettä oli valtavasti ja kesti tovin, ennenkuin matkalaiset saivat vastauksen missä pukki oli, että pääsisi kysymään mahtuisiko pukin matkaan.
Tonttu oli jo melkein unohtanut miksi se aluperin halusi nähdä joulupukkia, mutta sitten se muisti, että sitä kulkupeliähän se tuli kyselemään, että millä se pukki aikoi liikkua tänä jouluna.
Pukkia tontun uteliaisuus huvitti.
" Tulkaahan katsomaan, mitä kaikkea minulla on tallissa," pukki sanoi ja avasi tallin oven.
Tallissa oli vaikka mitä menopeliä. Oli kuorma-autoja, rekiä, helikoptereita, potkukelkkoja ja vaikka mitä ja sitten se hauskin, surffilauta.
LaaLaa ja Länkkäri ihastuivat helikopteriin, sen kyydissä voisi kuvitella lentävänsä itse korkealla taivaalla.
Hiisku ja Elli pitivät reestä. Siinä oli lämmin välly, jonka alle voi mennä kerälle, jos palelee.
Tonttu taas hypisteli ihan kaikkea.
Kysymykseen pääsisivätkö matkalaiset huomenna pukin kyytiin, pukki tokaisi:" Tottahan toki. Reki näyttää pieneltä, mutta se on taikareki ja sinne mahtuu kaikki mitä ikinä tarviikaan. Mutta nyt menkää nukkumaan, huomenna on tosi aikainen herätys."
Matkalaiset eivät millään tahtoneet saada unen päästä kiinni.
Jokainen ajatteli vain :" Huomenna..."
24.12.2022 Jouluaatto
Odotettu päivä valkeni.
Pukin reki oli pakattu, poro valjastettu reen eteen Petterin taakse. Innoissaan porot kuopivat lunta. Joko lähdettäisiin?
Hiisku, Elli, LaaLaa, Länkkäri ja tonttu kyyhöttivät reessä vällyjen alla.
Matka saattoi alkaa.
Matka sujui kuin taiottuna, ei ehtinyt nähdä oikein mitään, kun kaikki sujahti niin nopeasti ohi.
Hiiskun joulupukki päästi reestä Eetun ja Peetin luona, LaaLaan ja Länkkärin, Sisun kodin luona ja Ellin ja tontun pukki tiputti kyydistä Jessin, Pietun, Siinan ja Iikan kodin lähellä, Tonttukallion luona.
" Muistakaa Satumaan Hiisku, LaaLaa ja Länkkäri, että teidät vien takaisin reellä, Elli ja tonttu palaavat puolestaan omaan kotiinsa Tonttukallioon," muistutti pukki.
Aattoyönä Hiisku-kissa kävi unisadussa lipaisemassa Eetua poskelle, Peetiä poskelle ja se oli onnellinen kun pojat hymyilivät unissaan pehmeän karheasta nuolaisusta poskellaan.
LaaLaa ja Länkkäri asettuivat nukkuvan Sisun tyynylle ja silittelivät siipisulillaan hiuksia.
Sitten niistä tuntui, että joku oli hereillä ja tiesi kanojen olevan vierailulla.
Ne kipittivät toiseen huoneeseen. Siellä oli häkkisänky ja sängystä heitä katseli pieni poika ja vilkutti.
Minä olen Vilho, poika ajatteli ja koska kanat olivat satumaan kanoja, niin ne kuulivat sanat ja toivottivat hyvää joulua pojalle.
Elli-kissa tassutteli valkoisen talon luo. Se pujahti Jessin uneen, nuolaisi ja kehräsi tytölle, siirtyi Siinan uneen ja kehräsi ja nuolaisi, se siirtyi Pietun uneen ja taas se kehräsi ja nuolaisi ja vielä se siirtyi Iikka-pojan uneen nuolaisi, kehräsi ja huiskautti vielä pehmeästi hännällään pojan poskea.
Lopulta Elli tassutteli tontun luo, joka odotti kuusen alla, ja ne taivalsivat omaan kotikoloonsa Tontukallioon.
Hiisku, LaaLaa ja Länkkäri matkasivat noita Eulaalian luo, jolla olikin jo kova ikävä.
HYVÄÄ JOULUA
