Autiotalon tontun tarinaa

Omistettu Eetun toiveelle jatkosta

 

 Joulupäivä

Jouluaatto oli ollut eilen.

Päivä oli ollut niin jännittävä, etteivät ruoka ja juoma oikein olleet tahtoneet maistua.

Mahan oli täyttänyt jännitys, niin, että housutkin kiristivät.

Illalla ei jännitys päästänyt otettaan ja kaikkien oli vaikea saada unta, päivän tapahtumat pyörivät kaikkien mielessä.

Lopulta taivaalta tuikkivat tähdet ja leveästi hymyilevä kuu huomasivat, että yksi toisensa jälkeen perheenjäsenet ummistivat silmänsä ja matkasivat unen maahan.

Tonttu ja Piki-kissa olivat viimeiset hereilläolijat, mutta lopulta uni painoi niiltäkin silmäluomet kiinni ja toisiinsa käpertyneinä ne nukahtivat.

Tänä aamuna kaikki nukkuivat pitkään.

Ainakin tonttu, joka heräsi viimeisenä.

Oli joulupäivä.

 

Tonttu tiesi, että kaikki pysyttelisivät kotona, lukisivat kirjaa, pelaisivat pelejä, maistelisivat herkkuja ja nauttisivat hyvästä ruuasta.

Eilen oli ollut puhetta joulurauhasta ja että joulupäivänä väki viettää joulua kotosalla .

Kuusen kynttilät tuikkivat ja kimaltavat koristeet liikkuivat hiljaa, kun ilmavirta osui niihin.

Kaikki kiireet olivat ohi ja varsin tyytyväisenä tonttu silitteli kissaa, joka kehräsi niin, että melkein ikkunat helisivät.

 

 Tapaninpäivä

 

Jos eilinen oli ollut rauhaisa ja levollinen, laiska suorastaan, niin tämä päivä oli sen vastakohta.

Aamupalalla perhe oli rupatellut iloisesti niitä näitä kaalinpäitä, niinkuin lapset asian ilmaisivat,  kun joku oli äkkiä huomannut, että oli tapaninpäivä ja semmoisena päivänä on käyty vierailuilla ja ajelullakin.

Lapset olivat innoissaan, mutta vanhemmat myhäilivät ja hymyilivät toisilleen. Eivätkä kertoneet mitään, vaikka lapset kuinka kärttivät avaamaan salaisuutta.

Tonttuakin kiinnosti.

Se höristeli karvaisia korviaan, muttei sekään saanut selville mitään mielenkiintoista.

Kylläpä vanhemmat osasivatkaan säilyttää salaisuuttaan hyvin.

Puolilta päivin pihalta kuului kopsetta.

Sellaista lumen vaimentamaa töpsöttelevää kopsetta.

Pihalle jolkotteli hevonen, joka veti rekeä perässään. Kuskina istui mies kylältä.

Mies huiskautti kättään tervehdykseksi ja perhe huitoi sisällä ikkunan takana vastaan.

 

"Nyt lapset päälle, lähdetään perinteiselle tapaninpäiväajelulle oikein reellä," vanhemmat hoputtivat lapsia.

 

Tontullekkin tuli kiire.

Sekin halusi mukaan ja reessä se kaivautui salaa vällyn alle lasten väliin.

Tai niin se luuli, olevansa näkymätön nimittäin.

 

Lapset hymyilivät toisilleen ja vetivät vällyä tontun ylle paremmin.

 

Hei vaan, matka lumen keskellä alkoi hevosen hörähdellessä ja tuulenviiman tuntuessa kasvoilla. 

 

 Joulun jälkeen

 

Eilinen rekiajelu oli ollut ihanaa.

Pakkaslumi oli pöllynnyt ja auringon kurkistaessa pilvien takaa miljoonat pienet lumitähdet välkehtivät ilmassa, viima oli silitellyt poskia punaisiksi kuin omenat,korvissa kuului hevosen puhina ja pärskintä, reen alta kuului jalasten suihkinta. Hengitys huurusi.

Tuntui, kuin olisi ollut joulusadun sisällä.

 

Tänä aamuna lapset muistelivat rekiajelua ja eilistä päivää.

 

Tonttu kuunteli laiskana karvahatussaan. 

 

Sillä oli myös ollut mukava päivä. Oli kulunut vuosia siitä, kun se oli ollut reen kyydissä , tai edes nähnyt hevosta. 

Se muisteli, millaista oli, kun talossa oli vielä ollut hevonen ja tonttu oli tallustellut vaihtamaan kuulumisia sen kanssa ja miltä heinä tuoksui ja miten kaura rouskui hevosen hampaissa.

Tonttu yritti kertoa Piki-kissalle entisistä ajoista ja eilisestä rekiretkestä, mutta kissamaiseen tapaan Piki kuunteli tovin, silmät laiskasti raollaan, sulki sitten silmänsä kokonaan ja vaipui uneen. Kuitenkaan se ei torkkunut kuin hetken, heräsi, venytteli koko kissanvartalonsa pituudelta nenästä hännänpäähän ja lompsi tutkimaan ruokakuppia.

Tonttu havahtui mietteistään ja alkoi kuunnella lasten juttuja.

Äkkiä sen silmät rävähtivät auki, niinkuin salakuuntelijoille usein käy, kun kuulee itseään mainittavan.

 

"Ja kyllä oli mukavaa, kun tonttu oli meidän välissä," hymyilivät lapset toisilleen.

Sen suu loksahti ällistyksestä apposen auki, niin että melkein leukaluut menivät sijoiltaan. 

Tonttu ei siis ollutkaan ollut näkymätön.

 

 

 Lomahommia

 

Talo oli ollut maalaistalo aikoinaan ja sen lisäksi pihalla nököttivät saunan ja liiterin lisäksi muitakin tarpeellisia rakennuksia. Yksi ehdottoman tärkeä, oli tietenkin navettarakennus, jossa oli asunut eläimiä.

Tonttu piti eläimistä, ja ne olivat pitäneet tontusta.

 

Vuosikausiin navetan käytävillä ja parsissa ei ollut tepastellut kuin tonttu.

Autiota oli ollut ja pöly oli peittänyt vuosien saatossa lähes kaiken.

 

Navetan kohtalo oli ollut perheen puheissa usein, purkaisiko sen vai pitäisikö käydä tutkimassa, mitä sieltä voisi löytyä.

Ehkäpä aarteita suorastaan.

 

Tonttu mietti, mitä tulisi tänään tapahtumaan, kun perhe puki lämpimästi päälleen ja otti eväitäkin mukaan.

 

Tontullekkin tuli kiire pukea, että ehtisi seuraamaan perheen touhuja.

 

Se yritti jälleen houkutella kisua mukaan, mutta kissa ilmoitti, että edelleenkään, se ei halua ulos kylmään. "Katsotaan sitten keväällä uudestaan, " se tuumi tontulle ja jolkutteli leikkimään joulukuusen koristeilla.

Tonttu hymähti huvittuneena, veti töppöset jalkaansa, lapaset käsiinsä, suoristi lakkinsa ja kiiruhti ulos perheen perässä.

 Navetta

 

Perhe oli suunnannut kulkunsa vanhalle navetalle. Oli aikaa touhuta pihalla ja tutustua mitä navettarekennuksesta löytyisi.

Historian havinaa tavaroiden muodossa, vai pelkästään rojua, jota ei voinut käyttää mihinkään, vai ehkä se aarre, etukäteen ei millään voinut tietää.

Navetassa oli kylmä ja hämärää.

 

Lapsia vähän jännitti. Jännitys kipri mahanpohjassa, eikä oikein uskaltanut edes puhua kovaa, kuiskata vain.

Kaikkialla oli vanhaa tavaraa, niin että olisi voinut luulla entisten asukkaiden tulevan millä hetkellä hyvänsä tekemään töitään ja hoitamaan eläimiään.

Kaikki oli vain paksun pölyn peitossa.

Viimein löytyi valokatkaisija ja lampun valo halkoi pölyistä rakennusta.

Lapset tutkivat innokkaina paikkoja ja tavaroita. Viis pölystä.

Hengitys huurui ja pöly pöllähteli, kun he kiiruhtivat paikasta toiseen tutkimaan aarteita.

Vanhempia nauratti.

 

Pihalle oli tehty nuotio ja siinä saattoi paistaa herkkuja, samalla kun nuotion loimu lämmitti pakkasilmassa.

Lasten suosikki oli tikkupulla, jota oli mukava paistaa ja nakerrella touhujen välissä.

Tontullakin oli kiire. 

 

Se oli yrittänyt pysyä lasten perässä ja samalla itsekkin tutkia, oliko jotain, mitä se oli ajan saatossa unohtanut.

Koko päivä meni tutkimuksissa ja välillä syödessä ja illan hämärtyessä perhe vihdoin palasi talolle, jonka ikkunassa Piki tuijotteli perhettä.

Tonttu taasen mietti, mitä perhe oikein suunnitteli. Se oli kova torkkumaan nykyään karvahatussaan ja välillä se ei ikäväkseen kuullut ihan kaikkea, mistä oli puhe.

Kaiken se olisi halunnut tietää kyllä, utelias kun oli. 

Kissaltakaan ei voinut urkkia, sitä ei kiinnostanut pätkääkään.

 

Ei auttanut, kuin seurailla vain.

 

 

Suunnitelmia

 

Perhe oli tutkinut innolla navettaa.

Siellä olisi tilaa tehdä vaikka mitä, tai entä jos jotain eläintä ottaisi sinne asumaan?

Vanhoja työkaluja, joita voisi kokeilla, vaikkei kaikesta ihan tiennytkään, mihin ne oli tarkoitettu.

 

Parsia, joissa oli elänyt muutama lehmä, tai possu, tai lammas, tai tontun hyvä ystävä hevonen.

Pieni kanala orsineen ja ulkohäkkeineen miltei huusi uusia asukkaita.

Lapsilla oli ollut hauskaa. He huudahtelivat innosta löytäessään jotain mielenkiintoista.

Kaiken yllä oli suuri ylinen heinille ja isoimmille työkaluille ja kulkineille.

Ylisillä piti olla varovainen, ettei vahingossa tipahtanut heinäluukusta alas.

 

Tänään perhe puhua pulputti, mitä kaikkea navetassa voisi tehdä, mitä sinne voisi sijoittaa, mitä korjata, mitä siistiä.

 

Tonttu kuunteli tarkkaan, ettei nyt mitään menisi ohi sen korvien.

Se piti kovasti eläimistä, osasihan niitten kieltäkin ja toivo alkoi elää tontun sydämessä, ehkä lähes vanhat ajat palaisivat takaisin.

 

Vanha vuosi loppuu

 

Oli vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto.

 

Tonttu mietti mennyttä vuotta. 

Edellisenä talvena se oli palellut ja ollut yksinäinen. Tonttu oli tärissyt välillä kylmästä, se ei ollut osannut tehdä tulia, että olisi saanut lämpöä.

Sen vanhoja luita oli kylmyys kolottanut kovasti ja se oli ollut onnellinen, kun kevät oli viimein voittanut taistelun kylmän talven kanssa. 

Yksinäisyyskin oli helpottanut keväällä. Monet talvieläimet liikkuivat ja nauttivat nekin lämmööstä, muuttolinnut palailivat etelän mailta, huudellen jo taivaalla liitäessään, tervehdyksiä kaukaisilta mailta.

Luonto oli vihertänyt ja tonttu oli köllötellyt auringon lämmittämällä kivellä yhdessä sisiliskon ja tarhakäärmeen kanssa. 

Kesällä oli mukava pulahtaa uimaan läheiseen lampeen, kun aurinko oli lämmittänyt tontulle hien pintaan.

Kesä meni nopeasti metsän keijujen ja maahisten kanssa telmiessä.

 

Tuli syksy ja piti kerätä marjoja ja sieniä talven varalle ja tehdä saunan muurin kupeeseen jonkinlainen turvapaikka talveksi. 

Linnut kerääntyivät parviksi sähkölangoille ja puihin, tekivät sirkuttaen ja joskus lähes kirkuen matkasuunnitelmiaan matkalle etelän lämpöön. 

Isoissa parvissa ja auramuodoissa, kaakattaen ja siivillään räpiköiden linnut lähtivät kauas toiselle puolen maapalloa,

Keijut piiloutuivat metsän kätköihin ja maahiset mönkivät koloihinsa.

Pienet öttiäiset tunkivat kivien ja kantojen suojaan.

 

Tuntui, että kaikki elämä hiljeni.

 

Syksyllä tontun sydän käpristyi ikävästä. Ikävästä ystäviinsä, ikävästä lämpimään kesään.

Olo oli syksyllä yksinäinen ja joskus se itkeä tihrusti oloaan.

 

Menneen syksyn havisuttaessa maahan puiden keltaisia, punaisia ja ruskeita lehtiä, heinän nääntyessä, niinkuin se aina teki ennen talven tuloa, tonttu oli varautunut kylmään ja yksinäiseen talveen.

 

Mutta nyt ei mikään mennytkään odotetusti.

 

Talven kolkutellessa ovia, saapui perhe, eikä mikään ollut, kuin kylminä yksinäisinä talvina oli ollut.

Tonttu havahtui muistoistaan räiskähdyksiin ja pamahduksiin, katsoi ulos ikkunasta ja näki, kuinka taivaalle syttyi erivärisiä kukkia ja räiskeitä.

"Hyvää uutta vuotta!" kuului perhe kiljuvan toislleen ja lasten huomatessa tontun ikkunassa, he huusivat:"HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLEKKIN MEIDÄN OMA TONTTU!"

Tonttu hymyili, halasi Piki-kissaa ja sai vaivoin liikutukseltaan kuiskattua:"Hyvää uutta vuotta kisu ja hyvää uutta vuotta minun perheeni."