Autiotalon tontun tarinaa

Omistettu Eetun toiveelle jatkosta

 

 Joulupäivä

Jouluaatto oli ollut eilen.

Päivä oli ollut niin jännittävä, etteivät ruoka ja juoma oikein olleet tahtoneet maistua.

Mahan oli täyttänyt jännitys, niin, että housutkin kiristivät.

Illalla ei jännitys päästänyt otettaan ja kaikkien oli vaikea saada unta, päivän tapahtumat pyörivät kaikkien mielessä.

Lopulta taivaalta tuikkivat tähdet ja leveästi hymyilevä kuu huomasivat, että yksi toisensa jälkeen perheenjäsenet ummistivat silmänsä ja matkasivat unen maahan.

Tonttu ja Piki-kissa olivat viimeiset hereilläolijat, mutta lopulta uni painoi niiltäkin silmäluomet kiinni ja toisiinsa käpertyneinä ne nukahtivat.

Tänä aamuna kaikki nukkuivat pitkään.

Ainakin tonttu, joka heräsi viimeisenä.

Oli joulupäivä.

 

Tonttu tiesi, että kaikki pysyttelisivät kotona, lukisivat kirjaa, pelaisivat pelejä, maistelisivat herkkuja ja nauttisivat hyvästä ruuasta.

Eilen oli ollut puhetta joulurauhasta ja että joulupäivänä väki viettää joulua kotosalla .

Kuusen kynttilät tuikkivat ja kimaltavat koristeet liikkuivat hiljaa, kun ilmavirta osui niihin.

Kaikki kiireet olivat ohi ja varsin tyytyväisenä tonttu silitteli kissaa, joka kehräsi niin, että melkein ikkunat helisivät.

 

 Tapaninpäivä

 

Jos eilinen oli ollut rauhaisa ja levollinen, laiska suorastaan, niin tämä päivä oli sen vastakohta.

Aamupalalla perhe oli rupatellut iloisesti niitä näitä kaalinpäitä, niinkuin lapset asian ilmaisivat,  kun joku oli äkkiä huomannut, että oli tapaninpäivä ja semmoisena päivänä on käyty vierailuilla ja ajelullakin.

Lapset olivat innoissaan, mutta vanhemmat myhäilivät ja hymyilivät toisilleen. Eivätkä kertoneet mitään, vaikka lapset kuinka kärttivät avaamaan salaisuutta.

Tonttuakin kiinnosti.

Se höristeli karvaisia korviaan, muttei sekään saanut selville mitään mielenkiintoista.

Kylläpä vanhemmat osasivatkaan säilyttää salaisuuttaan hyvin.

Puolilta päivin pihalta kuului kopsetta.

Sellaista lumen vaimentamaa töpsöttelevää kopsetta.

Pihalle jolkotteli hevonen, joka veti rekeä perässään. Kuskina istui mies kylältä.

Mies huiskautti kättään tervehdykseksi ja perhe huitoi sisällä ikkunan takana vastaan.

 

"Nyt lapset päälle, lähdetään perinteiselle tapaninpäiväajelulle oikein reellä," vanhemmat hoputtivat lapsia.

 

Tontullekkin tuli kiire.

Sekin halusi mukaan ja reessä se kaivautui salaa vällyn alle lasten väliin.

Tai niin se luuli, olevansa näkymätön nimittäin.

 

Lapset hymyilivät toisilleen ja vetivät vällyä tontun ylle paremmin.

 

Hei vaan, matka lumen keskellä alkoi hevosen hörähdellessä ja tuulenviiman tuntuessa kasvoilla. 

 

 Joulun jälkeen

 

Eilinen rekiajelu oli ollut ihanaa.

Pakkaslumi oli pöllynnyt ja auringon kurkistaessa pilvien takaa miljoonat pienet lumitähdet välkehtivät ilmassa, viima oli silitellyt poskia punaisiksi kuin omenat,korvissa kuului hevosen puhina ja pärskintä, reen alta kuului jalasten suihkinta. Hengitys huurusi.

Tuntui, kuin olisi ollut joulusadun sisällä.

 

Tänä aamuna lapset muistelivat rekiajelua ja eilistä päivää.

 

Tonttu kuunteli laiskana karvahatussaan. 

 

Sillä oli myös ollut mukava päivä. Oli kulunut vuosia siitä, kun se oli ollut reen kyydissä , tai edes nähnyt hevosta. 

Se muisteli, millaista oli, kun talossa oli vielä ollut hevonen ja tonttu oli tallustellut vaihtamaan kuulumisia sen kanssa ja miltä heinä tuoksui ja miten kaura rouskui hevosen hampaissa.

Tonttu yritti kertoa Piki-kissalle entisistä ajoista ja eilisestä rekiretkestä, mutta kissamaiseen tapaan Piki kuunteli tovin, silmät laiskasti raollaan, sulki sitten silmänsä kokonaan ja vaipui uneen. Kuitenkaan se ei torkkunut kuin hetken, heräsi, venytteli koko kissanvartalonsa pituudelta nenästä hännänpäähän ja lompsi tutkimaan ruokakuppia.

Tonttu havahtui mietteistään ja alkoi kuunnella lasten juttuja.

Äkkiä sen silmät rävähtivät auki, niinkuin salakuuntelijoille usein käy, kun kuulee itseään mainittavan.

 

"Ja kyllä oli mukavaa, kun tonttu oli meidän välissä," hymyilivät lapset toisilleen.

Sen suu loksahti ällistyksestä apposen auki, niin että melkein leukaluut menivät sijoiltaan. 

Tonttu ei siis ollutkaan ollut näkymätön.

 

 

 Lomahommia

 

Talo oli ollut maalaistalo aikoinaan ja sen lisäksi pihalla nököttivät saunan ja liiterin lisäksi muitakin tarpeellisia rakennuksia. Yksi ehdottoman tärkeä, oli tietenkin navettarakennus, jossa oli asunut eläimiä.

Tonttu piti eläimistä, ja ne olivat pitäneet tontusta.

 

Vuosikausiin navetan käytävillä ja parsissa ei ollut tepastellut kuin tonttu.

Autiota oli ollut ja pöly oli peittänyt vuosien saatossa lähes kaiken.

 

Navetan kohtalo oli ollut perheen puheissa usein, purkaisiko sen vai pitäisikö käydä tutkimassa, mitä sieltä voisi löytyä.

Ehkäpä aarteita suorastaan.

 

Tonttu mietti, mitä tulisi tänään tapahtumaan, kun perhe puki lämpimästi päälleen ja otti eväitäkin mukaan.

 

Tontullekkin tuli kiire pukea, että ehtisi seuraamaan perheen touhuja.

 

Se yritti jälleen houkutella kisua mukaan, mutta kissa ilmoitti, että edelleenkään, se ei halua ulos kylmään. "Katsotaan sitten keväällä uudestaan, " se tuumi tontulle ja jolkutteli leikkimään joulukuusen koristeilla.

Tonttu hymähti huvittuneena, veti töppöset jalkaansa, lapaset käsiinsä, suoristi lakkinsa ja kiiruhti ulos perheen perässä.

 Navetta

 

Perhe oli suunnannut kulkunsa vanhalle navetalle. Oli aikaa touhuta pihalla ja tutustua mitä navettarekennuksesta löytyisi.

Historian havinaa tavaroiden muodossa, vai pelkästään rojua, jota ei voinut käyttää mihinkään, vai ehkä se aarre, etukäteen ei millään voinut tietää.

Navetassa oli kylmä ja hämärää.

 

Lapsia vähän jännitti. Jännitys kipri mahanpohjassa, eikä oikein uskaltanut edes puhua kovaa, kuiskata vain.

Kaikkialla oli vanhaa tavaraa, niin että olisi voinut luulla entisten asukkaiden tulevan millä hetkellä hyvänsä tekemään töitään ja hoitamaan eläimiään.

Kaikki oli vain paksun pölyn peitossa.

Viimein löytyi valokatkaisija ja lampun valo halkoi pölyistä rakennusta.

Lapset tutkivat innokkaina paikkoja ja tavaroita. Viis pölystä.

Hengitys huurui ja pöly pöllähteli, kun he kiiruhtivat paikasta toiseen tutkimaan aarteita.

Vanhempia nauratti.

 

Pihalle oli tehty nuotio ja siinä saattoi paistaa herkkuja, samalla kun nuotion loimu lämmitti pakkasilmassa.

Lasten suosikki oli tikkupulla, jota oli mukava paistaa ja nakerrella touhujen välissä.

Tontullakin oli kiire. 

 

Se oli yrittänyt pysyä lasten perässä ja samalla itsekkin tutkia, oliko jotain, mitä se oli ajan saatossa unohtanut.

Koko päivä meni tutkimuksissa ja välillä syödessä ja illan hämärtyessä perhe vihdoin palasi talolle, jonka ikkunassa Piki tuijotteli perhettä.

Tonttu taasen mietti, mitä perhe oikein suunnitteli. Se oli kova torkkumaan nykyään karvahatussaan ja välillä se ei ikäväkseen kuullut ihan kaikkea, mistä oli puhe.

Kaiken se olisi halunnut tietää kyllä, utelias kun oli. 

Kissaltakaan ei voinut urkkia, sitä ei kiinnostanut pätkääkään.

 

Ei auttanut, kuin seurailla vain.

 

 

Suunnitelmia

 

Perhe oli tutkinut innolla navettaa.

Siellä olisi tilaa tehdä vaikka mitä, tai entä jos jotain eläintä ottaisi sinne asumaan?

Vanhoja työkaluja, joita voisi kokeilla, vaikkei kaikesta ihan tiennytkään, mihin ne oli tarkoitettu.

 

Parsia, joissa oli elänyt muutama lehmä, tai possu, tai lammas, tai tontun hyvä ystävä hevonen.

Pieni kanala orsineen ja ulkohäkkeineen miltei huusi uusia asukkaita.

Lapsilla oli ollut hauskaa. He huudahtelivat innosta löytäessään jotain mielenkiintoista.

Kaiken yllä oli suuri ylinen heinille ja isoimmille työkaluille ja kulkineille.

Ylisillä piti olla varovainen, ettei vahingossa tipahtanut heinäluukusta alas.

 

Tänään perhe puhua pulputti, mitä kaikkea navetassa voisi tehdä, mitä sinne voisi sijoittaa, mitä korjata, mitä siistiä.

 

Tonttu kuunteli tarkkaan, ettei nyt mitään menisi ohi sen korvien.

Se piti kovasti eläimistä, osasihan niitten kieltäkin ja toivo alkoi elää tontun sydämessä, ehkä lähes vanhat ajat palaisivat takaisin.

 

Vanha vuosi loppuu

 

Oli vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto.

 

Tonttu mietti mennyttä vuotta. 

Edellisenä talvena se oli palellut ja ollut yksinäinen. Tonttu oli tärissyt välillä kylmästä, se ei ollut osannut tehdä tulia, että olisi saanut lämpöä.

Sen vanhoja luita oli kylmyys kolottanut kovasti ja se oli ollut onnellinen, kun kevät oli viimein voittanut taistelun kylmän talven kanssa. 

Yksinäisyyskin oli helpottanut keväällä. Monet talvieläimet liikkuivat ja nauttivat nekin lämmööstä, muuttolinnut palailivat etelän mailta, huudellen jo taivaalla liitäessään, tervehdyksiä kaukaisilta mailta.

Luonto oli vihertänyt ja tonttu oli köllötellyt auringon lämmittämällä kivellä yhdessä sisiliskon ja tarhakäärmeen kanssa. 

Kesällä oli mukava pulahtaa uimaan läheiseen lampeen, kun aurinko oli lämmittänyt tontulle hien pintaan.

Kesä meni nopeasti metsän keijujen ja maahisten kanssa telmiessä.

 

Tuli syksy ja piti kerätä marjoja ja sieniä talven varalle ja tehdä saunan muurin kupeeseen jonkinlainen turvapaikka talveksi. 

Linnut kerääntyivät parviksi sähkölangoille ja puihin, tekivät sirkuttaen ja joskus lähes kirkuen matkasuunnitelmiaan matkalle etelän lämpöön. 

Isoissa parvissa ja auramuodoissa, kaakattaen ja siivillään räpiköiden linnut lähtivät kauas toiselle puolen maapalloa,

Keijut piiloutuivat metsän kätköihin ja maahiset mönkivät koloihinsa.

Pienet öttiäiset tunkivat kivien ja kantojen suojaan.

 

Tuntui, että kaikki elämä hiljeni.

 

Syksyllä tontun sydän käpristyi ikävästä. Ikävästä ystäviinsä, ikävästä lämpimään kesään.

Olo oli syksyllä yksinäinen ja joskus se itkeä tihrusti oloaan.

 

Menneen syksyn havisuttaessa maahan puiden keltaisia, punaisia ja ruskeita lehtiä, heinän nääntyessä, niinkuin se aina teki ennen talven tuloa, tonttu oli varautunut kylmään ja yksinäiseen talveen.

 

Mutta nyt ei mikään mennytkään odotetusti.

 

Talven kolkutellessa ovia, saapui perhe, eikä mikään ollut, kuin kylminä yksinäisinä talvina oli ollut.

Tonttu havahtui muistoistaan räiskähdyksiin ja pamahduksiin, katsoi ulos ikkunasta ja näki, kuinka taivaalle syttyi erivärisiä kukkia ja räiskeitä.

"Hyvää uutta vuotta!" kuului perhe kiljuvan toislleen ja lasten huomatessa tontun ikkunassa, he huusivat:"HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLEKKIN MEIDÄN OMA TONTTU!"

Tonttu hymyili, halasi Piki-kissaa ja sai vaivoin liikutukseltaan kuiskattua:"Hyvää uutta vuotta kisu ja hyvää uutta vuotta minun perheeni."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Autiotalon tonttu

Joulukertomus 25 osassa

 

30.11. 

Muutama päivä sitten, oli ollut ensimmäinen adventtisunnuntai.

Tonttu oli istua kyyhöttänyt kylmässä ulkosaunassa ja pureskellut yhtä viimeisistä porkkanoistaan, joita se oli kesällä kasvatellut. 

Se mietti menneitä, jolloin pytingissä oli ollut vilskettä joulun alla. Kiire oli ollut kova kaikilla, että kaikki joulun tähdelliset asiat sai toimitettua.

Eläimetkin tarvitsivat enemmän apetta ja alusia ja kaikkea oli leivottava, ruokaa paistettava, puita kannettava ja vaikka mitä.

Tontulla oli hoppu väistellä kaikkia, ettei joutunut  kenenkään jalkoihin. 

Tänään paikalla oli enää se itse, pieni saunatonttu, ja se tunsi olonsa yksinäiseksi.

1.12 Saunatonttu ilahtuu

Talo oli ollut tosiaankin autiona monta vuotta ja tonttu oli yrittänyt pitää pytinkiä, kuten se taloa kutsui, kunnossa edes jotenkin. 

Syksy oli jo lopussa ja talvi aivan kynnyksellä, oli jo aikakin, olihan ensimmäinen joulukuuta.

 

Kylmä puistatti saunatonttua, eikä mikään huvittanut sitä.

Äkkiä se höristi karvaisia korviaan. Mitä kummaa kuului lähenevän?

Ähisten se vääntäytyi saunan ikkunaan kurkistamaan, huitoi hämähäkin verkot pois ja hinkkasi kintaalla aukon likaiseen ikkunaan, että näkisi pihalle.

Valot lähenivät pihaa, hurina kuului yhä lähempänä.

Sitten valot katosivat, hurina loppui. Hiljaisuudessa kuului auton ovien paukahtelu.

Uppo-outo perhe oli tullut autosta pihalle ja katseli ympärilleen autiolla pihamaalla.

Saunatontun toivo heräsi.

Tulisiko taloon uudet asukkaat, uutta elämää?

Saunatonttua hymyilytti takkuisen risuparran alla.

2.12. Mitä kummaa tapahtuu

Edellisenä päivänä perhe oli tutkiskellut joka paikan, ja saunatonttu oli seuraillut uteliaana ihmisten touhuja.

Se kuuli katkelmia puheesta, kuten: "Aikalailla meidän perheelle sopiva" ja "Onhan täällä tekemistä" sekä lasten huudahduksia: " Onko tämä meidän koti?"

Kolinaa, mutinaa, matalaa keskustelua, lasten innostunutta jalkojen töminää.

Tonttu ei millään ehtinyt kuulemaan ja näkemään kaikkea, ja yht äkkiä oli taas hiljaista.

Perhe oli lähtenyt.

Saunatonttua suretti.

Sen parta väpätti ja silmissä kimalsivat kyyneleet, kun se harmaassa nutussaan laahusti saunalle päin.

Yöllä se näki perheestä unta ja aamulla heräsi ikävissään ja vähän surullisena.

Hiljaa se hiipi ikkunan luo ja kurkisti ulos.

Mitä ihmettä? Mitä kummaa tapahtui?

Sen nukkuessa pihalle oli tullut isoja autoja ja pihalla pyöri ihmisiä, kantaen laatikoita ja huonekaluja ja ja ja...

 

Tonttu oli pyörallä päästään.

Sitten sen pieni tontunsydän sykähti kovasti ja alkoi hakata hurjaa vauhtia.

Perhe oli pihalla.

Tulisiko siitä tontun oma perhe?

3.12. Piipusta savua

Tonttu oli seuraillut ihmisten touhuja ja  tirkistellyt milloin mistäkin piilosta.

Arka kun oli, niin sitä vähän pelottikin jännityksen lisäksi.

Hiljalleen perhe ystävineen oli siivonnut talon ja tavarat alkoivat löytää omat paikkansa.

Valot syttyivät lamppuihin ja lämmistyspatterit puskivat lämpöä.

Ikkunoihin ripustettiin verhoja. 

Ja mitä verhoja?

Tontun sydäntä kipristeli onnesta, sen nähdessä kauniit tonttuverhot.

Se vilkaisi omaa harmaata, kulunutta nuttuaan ja muisti, että jossain arkun pohjalla, oli sen hienommat pukineet.

Se kipitteli etsimään, ja aikansa pengottuaan, se löysi punaisen nutun, siihen sopivan tontun hiippalakin ja harmaat verkahousut. Housut olivat paitsi mukavat, myös lämpimät ja siistit.

Vanhasta ajan patinoimasta peilistä se se katseli itseään tyytyväisenä.

Mieli oli hyvä, tuntui että elämä tuntui hauskalta, se ei ollut enää yksin.

 

Iloissaan se sujahti pihalle katselmaan ihmisten touhuja.

 

Äkkiä se pysähtyi haistelemaan.

Tuttu tuoksu leijui pihan yllä talven kuulaan sinisellä taivaalla. Eikä pelkästään tuoksunut, näkyikin vielä.

 

Piipusta tuli savua. 

Maailman ihanin tunne täytti tontun sydämen. 

Talo oli taas koti.

 

Talon ikkunassa lapset tuijottelivat vuoroin pihalle, vuoroin toisiinsa.

Mikä kumma seisoi keskellä pihaa? 

4.12. Saunapäivä

 

Tontun tietämättä, että oli tullut nähdyksi, perhe oli yhdessä pohtinut, lasten outoa näkyä pihamaalla.

Yhteinen johtopäätös oli, että tonttuhan se.

Mutta mikä tonttu oli kysessä? Saunatonttu, joulutonttu, kotitonttu vai joku muu?

Tonttujahan oli vaikka mihin lähtöön.

Perhe etsi tietoja tontuista. 

Kävi selväksi, että tonttuja pitää kohdella hyvin. Välillä laittaa puurokuppia, jättää saunaan lämpöä tontulle, järjestää paikka, missä tontun on lämmin ja turvaisaa oleskella.

Niin ja saunassa ei saanut melskata, ettei tonttu suutu.

Lapsia jännitti ajatus tontusta. 

Heidän oma tonttunsa. Kaikilla ei varmasti sellaista ollut.

Puurokin maistui omituisen hyvältä, kun tiesi, että osa siitä menee myös tontulle.

Tänään oli saunapäivä.

Oli kiehtova ajatus, että tonttukin saunoisi, niinkuin muutkin.

 

Myös tonttu oli itsekseen miettinyt saunomista.

"Saunoisiko perhe," oli tonttu miettinyt itsekseen ja se oli ilonen kiven takaa kurkkiessaan, nähdessään saunan piipusta tupruavan savun. 

Se tanssahteli innoissaan pienia töpötteleviä tanssiaskelia, ajatellessaan saunan ihanaa lämpöä.

Lapset touhusivat keskenään jotain ja salamyhkäisinä kantoivat sen jonkin saunalle ja jättivät sinne.

Tonttu mietti, mitä oli tekeillä.

 

Illalla, kun perhe oli saunonut, tonttu hiipi saunaan.

Se huomasi, että sitä varten oli jätetty kiukaaseen pari puuta palamaan ja voi ihmettä, mitä se näki?

Lapset olivat rakentaneet sille omat pikku lauteet ihmisten isojen lauteitten päälle.

 

5.12. Toinen adventtisunnuntai

 

Eilen oli ollut saunapäivä ja tonttu oli saanut puuroakin.

Olo oli laiskanpullea sen kyhjöttäessä haalenneen piipun lähellä.

Sauna ei enää ollut lämmin. Ihan vähän haalea vain.

Kuitenkin se oli tontulle enemmän kuin vuosiin ja se oli tyytyväinen.

 

Ulkona satoi lunta.

"Entä, jos tulee pakkasia," mietti tonttu. Uskaltaisisiko se pyrkiä sisälle lämpimään taloon, vai ajaisiko perhe sen takaisn ulos?

 

Tonttu kurkisteli ikkunasta. 

Pimeys oli väistynyt hämärän tieltä, lumi tipahteli laiskasti, ihan kuin sääkin olisi tiennyt, että on sunnuntai.

Tonttu tiiraili taloon päin.

Ikkunalla paloi kaksi kynttilää, oli toinen adventtisunnuntai.

 

Tonttu päätti rohkaista itseään ja hiippaili talon suuntaan.

Se ylitti lumisen pihan, tuijotteli ikkunan kynttilöitä, hyppeli kuistille ja ällistyi.

 

Oven, joka oli tontulle auttamattoman suuri ja raskas työntää, viereen oli ilmestynyt juuri tontun kokoinen ovi.

"Sitä ei kyllä ennen ole ollut ," tonttu mutisi itsekseen.

Oven yläpuolella luki TERVETULOA,

Onkohan se ansa? Tonttua arastutti, sitten uteliaisuus voitti, ja tonttu tarttui oven kahvaan.

 

 

6.12. Itsenäisyyspäivä

 

Eilen tonttu oli tarttunut oven kahvaan, muttei sitten uskaltanut kuitenkaan kokeilla ovea.

Nyt oli ilta ja tonttu oli jälleen ovella.

Yöllä oli ollut pakkasta ja sillä oli kylmä.

 

Hiljaa se käänsi kahvasta, avasi sen verran ovea, että pääsi pujahtamaan sisälle.

Sisällä oli lämmintä. 

Hetken tonttu totutteli lämpöön, sitten se hipsutteli syvemmälle taloon.

 

Ikkunalla paloi taas kaksi kynttilää, mutta tällä kertaa ne olivat sinivalkoisia.

Sitten se kuuli puhetta.

"Tänään on itsenäisyyspäivä ja sen kunniaksi sytytetään kaksi kynttilää. Joskus ne myös ovat merkinneet turvapaikkaa kulkijoille, " vanhemmat kuuluivat selittävän.

 

Tonttu huokaisí syvään. Tämä varmaan tarkoitti, että sekin oli tervetullut ja turvassa.

 

Huolet tuntuivat kaikkoavan tontun hartioilta, niin, että sen pituuskin kasvoi monta senttiä, kun selkä suoristui.

 

7.12. Arkea

 

Perhe oli poissa. Illalla tonttu oli kuullut puhuttavan, että arki koittaa taas.

Tontulla ei ollut kiire herätä.

Se oli nukkunut karvalakissa hattuhyllyllä. Karvalakin se oli raahannut perimmäiseen nurkkaan ja sillä oli pehmeä, lämmin ja turvallinen olo.

 

Oli hiljaista ja lämmintä.

Tonttu hipsutteli ympäri taloa. Nyt sen ei tarvinnut pelätä ihmisiä.

Pystyuuni hohkasi lämpöä. Tonttu nautiskeli hetken ja tassutteli keittiöön.

Puuhellakaan ei ollut kylmä. Perhe oli tehnyt aamupalan sen päällä.

Keittiön pöydällä tonttu huomasi pienen lautasen, jolla oli puuroa ja pienen mukin, jossa oli maitoa. Tontun herkkuja.

Lautasen vieressä oli lappu, johon oli kirjoitettu kömpelöin kirjaimin: Hei tonttu, tässä vähän puuroa ja maitoa.Ota ja syö. Tulemme ilalla. Ja viestin loppuun oli piirretty sydän.

Tontulla oli hyvä mieli sen syödessä ja lukiessa lappua yhä uudelleen. 

Ja sydämen kuvaa se painoi tiukasti rintaansa vasten.

 

8.12. Pesäkolo

 

Tonttu oli luullut olevansa huomaamaton, mutta perhe oli seuraillut sen touhuja hymyssäsuin, tontun huomaamatta.

Perhe oli kovasti ihastunut pieneen, arkaan tonttuun ja sen puuhasteluihin.

Oli myös pistetty merkille tontun karvahattupesä.

Oli päätetty tehdä tontulle oma pesäkolo.

Ongelmana oli ollut toteuttaa suunnitelma niin, ettei utelias tonttu huomaisi mitään.

Yllätys kun oli aina yllätys.

Lopulta pesäkolo oli valmis.

Se oli tehty vanhasta puulaatikosta. Siihen oli tehty ovi kulkua varten ja ikkunat, että tonttu saisi valoa ja voisi kurkistella mitä pesäkolon ulkopuolella tapahtuu.

Laatikko laitettiin pystyuunin lähelle, että tontulla olisi lämmin olla.

Tontulle rakas karvahattu tietenkin laitettiin laatikkoon, että on mukava ja turvaisa paikka nukkua ja köllötellä. 

Tontulla oli ollu kiire päivä ulkona ja illalla se ei löytänytkään hattuhyllyltä karvahattua.

Se ehti jo miettiä, pitääkö sen muuttaa takaisin saunalle, kun se huomasi lapun hyllyllä.

Hei tonttu. Teimme sinulle oman pesäkolon uunin lähelle. Toivottavasti se kelpaa.

Karvahattuun käpertyessään tonttu ei tahtonut saada unta.

Niin onnellinen se oli.

9.12. Tintti

 

Ensimmäinen yö pesäkolossa oli mennyt ja aamu koitti. 

Tonttu oli nukkunut niin sikeästi, ettei se ollut kuullut kun perhe oli lähtenyt, kuka minnekkin.

Se köllötteli laiskana hatussa aikansa, sitten se tassutteli keittiöön.

Aamupuuro odotti tavalliseen tapaan pöydällä.

Tontun lapikoidessa puuroa, se kuuli ikkunalta koputusta. 

Koputus toistui.

Tonttu kiirehti puuronokare parrassaan ikkunaan ja katsoi ulos.

Kaksi pientä, hieman pippuria suurempaa mustaa silmää tuijotti takaisin,

Se oli pieni talitintti.

Tonttu ja tintti tuijottivat toisiaan.

Sitten tonttu keksi. Linnulla oli nälkä.

Tonttu mietti, miten se kertoisi perheelle asiasta.

On varmaan kirjoitettava lappu, se mietti.

Tonttu ryhtyi puuhaan. Se repäisi sanomalehden reunasta valkean reunan, etsi pienen kynän, jota se juuri ja juuri jaksoi käyttää ja kirjoitti : LINNULLA ON NÄLKÄ.

Se asetti paperin pöydälle ja kaiken huhkimisensa jälkeen, se oli niin uupunut, että nukahti sohvatyynyn taakse.

Kuorsaus vain kuului, kun perhe palasi kotiin.

10.12. Kadonneet sukat

 

Sukkia oli kadonnut useana päivänä. Parittomia oli jo paljon ja perhe lähti aamuisin toimiinsa eriparisissa sukissa.

Onneksi oli kylmä ja sukat eivät näkyneet kengissä.

Perhe oli kuullut, että pesukone syö sukkia, mutta ei. 

Pesukoneessa oli nöyhtää, vaan ei sukan sukkaa.

Tonttu oli kuunnellut kiinnostuneena. Oikea arvoitus ja se päätti ratkaista sukkien salaisuuden.

Pesukone ei siis ollut syyllinen, joten piti seurata sukkien matkaa pesukoneelta eteenpäin.

Tilaisuus tarkkailuun tarjoutui, kun lapset vanhempien pyynnöstä keräsivät puhtaat pyykit ja laittoivat paikoilleen.

Vaatteet kaappiin ja sukat vanhan piirongin laatikkoon.

Hetkinen. Vanhan piirongin laatikkoon?

Tonttu mietti kuumeisesti. Vanha piironki oli ollut talossa ja kautta aikojen tehnyt kepposia.

Tonttu päätti tarkistaa, mitä piironki oli puuhaillut viime päivinä.

Ja sieltähän kadonneet sukat löytyivät. Laatikon ja takaseinän välistä.

Ei ihme, ettei laatikkoa oltu saatu kokonaan kiinni.

Piironkia nauratti koko ison laatikkonsa leveydeltä kepposensa.

Tonttu puolestaan vei kasan sukkia pöydälle, josta perhe ne ihmeekseen illalla löysi.

11.12. Saunapäivä

  

 Ulkona oli pakkasta. Yöllä oli satanut lunta niin, ettei tontun hiippalakin kulkustakaan näkynyt, kun se kulki lumen keskellä olevilla kolatuilla poluilla. Ainoastaan kulkusen hiljainen helinä kertoi, missä se milloinkin liikkui.

Saunalta kulkeutui palavan puun tuoksuista savua. Tonttu nuuhki innoissaan talven tuoksua ja saunan savua. 

Oli saunapäivä.

Tonttu kuvitteli jo kuinka se istuisi omilla pikku lauteillaan ja katselelisi saunan ikkunasta mustaa yön taivasta, josta tähdet tuikkisivat iloisesti tontulle ja koko maailmalle.

Saunan jälkeen kipitys omalle pikkuovelle, talossa, jota se nyt kutsui kodiksi, olisi ehkä sille pientä iltapalaa ja sitten voisikin jo kierähtää hattuun kuuntelemaan uunissa palavien puiden risahduksia ja rasahduksia ja perheen puuhasteluja ja jutustelua.

 

Lumi narskui jalan alla ja silloin tällöin sitä putosi tuprahdellen puiden oksilta.

Tontusta saunapäivä oli koko viikon paras päivä.

 

13.12. Lucian päivä

 

Viikko oli jälleen alkanut. Perhe oli ollut koko hämärän, lumisateisen päivän  poissa. Tonttu oli torkuskellut , välillä syönyt ja katsellut ikkunasta, mitä metsänrajassa tapahtuu. 

Ei juuri mitää tapahtunut ja tonttu oli laiskahkosti palannut pesäkoloonsa ja lojunut karvahatussaan, melkein koko päivän.

Kello tikitteli seinällä ja mittasi aikaa,

 

Oli jo pimeää, kun perhe tuli kotiin hälinällä ja tonttu havahtui unen horteestaan.

 

Lapsilla oli paljon kerrottavaa.

Oli ollut Lucian päivä ja yksi oppilaista oli saanut päähänsä seppeleen, jossa paloi kynttilöitä.

Oli myös laulettu yhdessä Lucian kunniaksi.

"Lucia on sokeitten ja näkövammaisten pyhimys ja valontuoja." Lapset selvittivät asiaa.

Tonttu kuunteli ja äkkiä se hymyili.

"Minulle tämä perhe toi valoa, he ovat minun omia valontuojiani." se mietti itsekseen.

14.12. Mikä kumma on puuliiterissä

 

Tonttu puuhaili pihalla.

Oli hiljaista. Tänään ei edes linnut sirkuttaneet laulujaan. Ne istuivat puussa kuin talviset pulleat omenat. Oli kylmä ja ne olivat pörhistäneet höyhenet paksuksi eristeeksi kylmää vastaan.

Puuliiteristä kuului kolina.

Rottako siellä oli vai hiiri. 

Tonttu meni katsomaan.

Oven vieressä olevasta reiästä, tonttu vääntäytyi sisälle liiteriin ja kuunteli. 

Liiterissä oli pimeää ja tonttu odotti hetken, et silmät tottuisivat ja se näkisi, mikä piti ääntä.

Nurkasta näkyi kaksi pelästynyttä silmää.

Muuta tontun silmät eivät erottaneet.

Sitten kuului hiljaa: "Miaaaauuu..."

Tonttu ymmärsi samassa, mikä nurkassa pelkäsi.

Se meni lähemmäs ja jutteli samalla rauhoittavasti ettei otus säikähtäisi.

"Tule minun mukaani, vien sinut turvaan," tonttu kuiskasi pienelle kissalle.

15.12. Kissa

 

Kun perhe oli illalla palannut kotiin, hämennys oli melkoinen, kun pieni musta kissa, jolla ei ollut yhtäkään valkoista karvaa, seisoi eteisessä vastassa.

Tonttu oli tuonut kissan sisälle lämpimään, antanut sille omasta puurostaan ruokaa ja kissa oli syönyt nälissään kaiken mitä tonttu sille antoi.

Kun se oli syönyt, se käpertyi kerälle uunin eteen ja nukahti kehräten.

Tonttu osasi kissojen kieltä ja oli kysellyt, oliko kisu eksynyt ja missä sen koti oli.

Kissa oli kyynelsilmin kertonut, ettei sillä ollut kotia, eikä ketään, joka huolehtisi siitä.

Se oli vaeltanut paikasta toiseen, pelännyt ja palellut ja lopulta päätynyt liiteriin suojaan.

 

Tontun oli käynyt kovasti sääli kissaa ja se ajatteli, että perhe varmasti huolehtisi kissasta, koska huolehtivathan ne tontustakin.

 

Perhe ja kissa tuijottivat siis eteisessä toisiaan. Lattialla oli tontun raapustama viesti: KISSALLA EI OLE KOTIA.

Lapset kyykistyivät alas ja pikkuinen musta kissa tassutteli luottavaisesti heidän luokseen.

 

"Kyllä sinä saat jäädä meille" perhe sanoi kissalle, huomattuaan tontun viestin.

"Sinä olet nyt kotikissa, eikä enää koskaan tarvitse pelätä tai palella." 

Kissa kehräsi onnellisena.

16.12. Piki

 

Kissan nimeksi tuli Piki.

Se oli tosiaankin pikimusta, ei yhden ainuttakaan valkoista karvaa löytynyt kissasta.

Perhe oli ihastuksissaan. Niin oli tonttukin. 

Perheen poissaollessa oli mukava, kun oli kaveri jonka kanssa ihmetellä maailman menoa.

Piki-kissa tutki paikkoja, välillä söi ja välillä jahtasi pölypalleroita. Pissapaikka oli nopeasti kyhätty sahanpuruista ja isosta pesuvadista.

Kisun ei tarvinut lähteä ulos kylmään. Eikä se edes halunnut.

Tonttua sen touhut naurattivat.

Kaikki oli Piki-kissalle uutta ja jännittävää. Niin turvassa ja lämpimässä se ei koskaan ollut ollut koko elämänsä aikana.

Perheen saapuessa kotiin, lapset juoksivat sisälle innoissaan ja Piki puolestaan ilosta naukuen ovelle vastaan.

Illalla tonttu tuhisi karvalakissaan, perhe vuoteissaan, mutta Piki-kissa istui keittiön ikkunalaudalla, katseli ulos pimeään, taivasta tähtineen ja mietti kuinka sen oli nyt hyvä olla.

 

17.12. Joulusiivous

 

Jouluvalmisteluja oli tehty hiljakseen monena päivänä.

Nyt oli perjantai ja aamupalalla oli sovittu, että tänään tehtäisiin joulusiivous, kun kaikki ovat palanneet iltapäivällä kotiin.

Tonttukin oli innostunut ja päätti siivota sillä aikaa, kun perhe oli poissa.

Touhukkaana se raahasi karvahatun ulos ja pöllytti sitä innolla.

Tonttu oli yrittänyt houkutella Piki-kissaa mukaan ulos, mutta kissaa ei huvittanut.

Se ilmoitti tontulle, ettei ikinä enää mene ulos palelemaan. Sisällä oli mukavaa, kiitos silti kutsusta.

Sitten se kääntyi ja kipitti häntä pystyssä, kuin pieni antenni, ruokakupille ja maiskutteli herkkujaan.

 

Tonttu oli toiminut viisaasti, siivotessaan päivällä, koska hulina perheen kotiin tultua oli melkoinen.

Vuodevaatteita, tyynyjä ja mattoja vietiin ulos ja pöllytettiin siellä. Lattiat lakaistiin, imuroitiin ja pyyhittiin. 

Siivoustouhuja riitti ja riitti.

 

Tonttu seurasi kolostaan kaikkea ja Piki-kissaakin jo hirvitti moinen meno.

Se pujahti tontun kolon ovesta sisään ja käpertyi hiljaa huokaisten tontun kylkeen nukkumaan.

 

Oli jo myöhä, kun siivous saatiin päätökseen. 

Sisällä tuoksui raikkaalta ja kaikki tavarat olivat paikoillaan.

 

Oli mukava käydä unille moisen urakan jälkeen.

 

18.12 Joulukuusi

 

Eilen oli ollut siivouspäivä ja perhe oli mennyt myöhään nukkumaan. 

Yöllä oli satanut paljon lunta ja edessä oli lumityöt, puitten kantoa sisälle ja saunalle.

 

Sitten oli vielä yksi tärkeä asia tekemättä.

Joulukuusen hankinta.

 

Perheellä oli ollut muovikuusi, mutta nyt se ei oikein tuntunut semmoiselta sopivalta.

Pihalla kasvoi kaunis kuusi, mutta sitä ei haluttu kaataa. Sen sijaan śiihen oli ripustettu valoja, ja pimeällä kuusi oli kuin sadusta.

 

Kenenkään metsään ei voinut mennä kuusta hakemaan, joten oli kovasti mietitty, miten kummassa toimia.

Kyläkaupassa käydessään perhe oli kauppiaalta kysellyt asiaa, mutta ongelma oli edelleen ratkaisematta.

 

Kesken pohdintojen pihalta kuului auton ääni, ja pian ovelta kuului tömäkkä kolkutus.

Ovi avautui ja kuului vähän kauempana asuvan naapurin ääni:" Hyvää joulua, hakkuualueella oli kuusia, toin teillekkin yhden, jos kelpaisi?"

 

Tokihan kuusi kelpasi ja naapurille kelpasi vastineeksi lämmin kaakao.

 

19.12 Viimeinen adventti

 

Joulun läheneminen alkoi jo jännittää. Oli viimeinen adventtisunnuntai.

Melkein kaikki valmistelut oli jo tehty ja lapsilla jännitys teki levottoman olon.

 

Mieltä askarrutti myös kuistilla nököttävä kuusi.

 

Lopulta päätettiin yhteistuumin ottaa kuusi sisälle ja koristella se.

Tonttu ja Piki-kissa kuuntelivat jännityksellä. Tonttu oli toki joulukuusia nähnyt, mutta kissalle aihe oli uusi ja outo.

 

Kuusi kannettiin yhdessä sisälle, talon vintiltä löytynyt kuusenjalka kiinnitettiin paikoilleen ja kuusi aseteltiin niin, että tonttukin näkisi sen pesäkolostaan.

 

Kuusen huumaava tuoksu täytti kodin ilman, kynttilät oksilla valaisivat kauniisti, pallot pyörivät hiljaa ilmavirran osuessa niihin ja kirkkaat nauhat kiersivät oksia kuin valonsäde.

 

"Oi, tämäkö on joulukuusi?" mietti Piki katsellessaan kuusta. 

Se tunsi olevansa kuin sadun sisällä, niin taianomaista kaikki sen mielestä oli.

 

20.12. Muutama päivä koulua

 

Maanantai.

Vanhemmat olivat jääneet joululomalle, mutta lapsilla oli vielä koulua.

Ei paljon, tämä ja huominen ja sitten todistusten haku ja joulu voi alkaa todenteolla.

 

Tänään koulussa oli joulusiivousta. Putsattiin luokka, järjesteltiin pulpetit, kerättiin syksyn aikana tehdyt työt kotiin vietäviksi.

Huomenna pidettäisiin luokan joulujuhla ja seinille sinitarrattiin tonttuja, tähtiä ja kaikenlaista juhlavaa.

Koulu oli pieni kyläkoulu, ja lapset olivat samassa luokkahuoneessa, vaikka olivatkin perättäisillä luokilla.

 

Oli hauska viettää yhdessä joulujuhlaa.

 

Päivä sujui nopeasti, niinkuin aika aina kuluu sutjakkaasti, kun on hauskaa.

Sitten jo pääsikin kotiin.

 

Kotiin oli ihana tulla, kun vanhemmat olivat jo odottamassa, niin ja tonttu ja Piki-kissa.

 

 

21.12. Tiistai

 

 

Lasten koulupäivä ei tänään olisi pitkä.Joulujuhla luokassa, sitten ruokailu ja sitten olikin päivä täynnä.

Vanhemmat olivat jääneet kotiin tekemään loppuja jouluvalmisteluita, joita ei oikeastaan edes ollut enää.

Kaikkea oli tehty niin paljon etukäteen, että  päivä tuntui todelliselta lomapäivältä. 

Pieniä juttuja toki oli jäljellä. Pihan lyhtyihin kynttilöitä palamaan,  uunien lämmittämistä, ruuan tekemistä, pientä järjestelyä ja sen semmoista.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut raskaalta, kun ei ollut kiire.

Huomenna lapsille todistukset, vielä viimeiset puuttuvat ruokaostokset ja joulun aika alkaa.

Lapsista tuntui illalla nukkumaan mennessä, että jostain oli leijaillut kotiin joulun taikapölyä ja jännityspuruja mahanpohjalle. 

 

22.12. Todistukset ja loma voi alkaa

 

Lapset heräsivät aikaisin.

Tänään haettaisiin todistukset ja loma alkaisi.

Koska koulua ei ollut kuin pari tuntia, vanhemmat päättivät käydä kaupassa sillä aikaa, kun lapset olivat koulussa.

Lähtöhälinän jälkeen, talossa oli hiljaista.

 

Tonttu ja Piki-kissa vaeltelivat sisällä ihailivat kaikkea kaunista.

Välillä ne nuuhkivat joulua, kuusen hajuvettä, hyasintin huumaavaa tuoksua ja piparien hajuvanaa keittiöstä. 

 

Tonttu halusi käydä ulkonakin. Se houkutteli Piki-kissaa, muttei kisu halunnut palella pihalla.

Tonttu meni yksin.

Ulkona se tunsi onnea, vaikka olikin viluisaa ja kylmää.

 

Kaunista siellä oli. 

Hanki hohti puhtaan valkoisena, pihakuusen valot tuikkivat kuin kirkkaat timantit, linnut parveilivat ruokintapaikalla. 

 

"Tirpoillakin on joulu," tonttu mietti.

 

Sitä alkoi palella ja se päätti palata sisälle. 

 

Piki oli kerällä uunin edessä. Sen viereen oli mukava istahtaa ja nauttia uunin ja kissan lämmöstä.

 

23.12 Yksi yö jouluun

 

Kaikki olivat nyt lomalla ja jouluaattoon yksi yö.

 

Vanhemmat nukkuivat vielä, mutta lapset olivat olleet hereillä aikaisesta.

Tänään olisi pitkä odotuksentäyteinen päivä. Miten sen saisi menemään nopeammin?

 

Vihdoin vanhemmat heräsivät, samoin tonttu ja Piki.

 

Ulkona oli leppoisa keli.

"Lähdetäänkö mäenlaskuun, kun on syöty?" lapset ehdottivat.

Niin tehtiin.  

Pulkkamäessä meni monta tuntia ja paluumatkalla kaikilla oli kylmä, kun viimein koti häämötti lumen keskeltä. 

 

Tonttu oli arvannut, et perhettä palelisi ja se oli huolestuneena kuikuillut ikkunasta, milloin toiset tulisivat kotiin.

Helpottuneena se katsoi ikkunasta, kun mäenlaskijat tulivat pihalle.

Matkalla oli yhteistuumin päätetty lämmittää sauna, samallahan se olisi joulusauna. 

Saunalle oli laitettu kaikki valmiiksi, joten ei kestänyt kauaakaan kun päästiin löylyihin lämmittelemään.

Illalla kaikki olivat lopen uupuneita, ja uni asettui jokaisen silmiin, ennenkuin pää osui tyynyyn.

 

24.12. Jouluaatto

 

Koitti kauan odotettu päivä.

Jouluaatto.

 

Tuli ritisi ja ratisi uuneissa ja hellassa.

Ruuan tuoksu levisi ympäri taloa ja aiheutti nälkäistä murinaa vatsoissa.

Enkelikello kilkatti loputonta kilinäänsä keittiön pöydällä.

Piki-kissasta enkelikello oli kiehtova." Ihan kuin ikiliikkuja," se mietti.

 

Lapset katselivat joulupiirrettyjä televisiosta.

Vanhemmat puuhailivat omiaan.

Tonttu köllötteli karvahatussaan.

 

Illalla tulisi joulupukki. Ei välttämättä sisälle asti, lapset tiesivät että pukilla on kova kiire, koska maailma on suuri ja maailman lapsia paljon. Ei pukki ehdi joka paikassa, kuin jättää lahjat ja jatkaa matkaa.

 

Tonttu ei odottanut lahjoja.

Se koki saaneensa jo niin paljon, kun perhe muutti taloon, josta tuli kaikkien koti. Ja saihan tonttu kissaystävän myöskin. 

 

Oli jouluaatto ja jouluinen olo.

 

RAUHAISAA JA HYVÄÄ JOULUA TÄMÄN KERTOMUKSEN MYÖTÄ, TOIVOO KERTOMUKSEN KIRJOITTAJA TARJA-TONTTU