Pitkäst aikaa

 

Muistin, et miehän oon kirjotellu kaikkee höpötyst, ja hokasin, et viimosest kirjotuksest on reilu vuos aikaa.
Elettyy vuotee mahtuu paljon ja ei mitää erikoist.

Mie sain opiskelun loppuu maaliskuun 15 päivä ja olin valmistautunu työttömyytee.
Kävin valmistumispäivään varhaiskasvatuksen haastattelus ja maanantain 18.3. mie menin töihin erkkakouluu. 
Se pesti oli alkuu kaks viikkoo ja sit jälkikätee selvis et, ois jatkunu pitempääki, mut mie kerkesin olla kaks päivää töis, ku minulle soitettii päiväkodist ja tarjottii pitempää pestii.
Järjestivät oikein sijaisen siks aikaa ku olin koulul, ja siit sit sujuvasti siirryin huhtikuun alus eskariryhmää.
Siihe bussiryhmää, jota ei muual Suomes oo.
Että olin otettu.
Tykkäsin hurjasti sekä lapsista, työkavereist, että siit bussista ja reissaamisesta.

Kesäkuus ja heinäkuus olin töis tiiviisti, paitsi et heinäkuun lopul oli tauko töist ja päätettii Pesosen kans lähtee vähä reissuu meiän Lord Libertyl. 

Käytii semmonen linnakierros. Ei myö montaa päivää oltu, mut reissu oli tosi kiva.
Lordi ei kovaa kule ja yhes kohas Pesonen tuskailiki, et toivottavasti noi rekat ajaa mahollisimman kauan meiän ees, ni menee hitaus niitten piikkii.

Anna oli meil elukkavahtina ja siks meil ei ollu elukoist huolen häivää.
Kauheen kallist vaan oli kaikki museoliput. Tänä vuonna hommataa museokortit kummallekki, koska kyl myö tehää tänä kesäänki joku reissu. 

Myö tehtii toinenki reissu, ku saatiin kutsu Saimaalle. 
Tuntu hienolta lähtee aamul ajelee ja sitte oltii tosiaan ystävien laivalla 
yön yli. 
Eihä myö kahestaa ois osattu tuommosta purtta käyttää, joten oltiin ihan vieraisilla ja tuntu ku oltais oltu suorastaa VIP-vieraita, niin oli hienosti kaikki järjestetty.
Ilma oli hieno ja olo lepposa. 

Teatteris käytii kattomas Peter Pan. Eetu rakastu teatterii ja näytelmää nii paljo, et Henna kävi Eetun kans kattomas sen toiseeki kertaa.

Elokuus mie jatkoin töitä. Soppari oli lokakuun alkuu ja viimoseen työpäivään, mie kävin työhaastattelus toisee päiväkotii.
Sil tiel mie nyt oon toukokuun loppuu asti.

Matkaa tulee päiväs semmoset reilut 60 kilsaa, mut mie oon ajellu tol vanhal rouva mersul, jost mie alkuu en tykänny, en sit yhtää.
Mut niin nöyrästi se on kuskannu, et oon alkanu tykätä siit kovastikki.
Välil mie mietin ajaessain, et myö ollaa vähä samanlaisii, pikkasen pulleit, vanhoi ja raihnasii.
Ku yks kohta vähä tulee korjattuu, ni toinen kohta renkkaa.

Kaikki lomantapaset oon ollu kipeenä, niiku kunnon työntekijän vissii kuuluuki.
Nyt on viikon loma ja koko tän ajan oon ollu flunssas.

Aikaa ei oo oikein riittäny mihikää, ja nyt ootan kovasti kesää, koska kaupungil tulee lomautuksii ja minulle ei töitä siis ole tarjolla.
Voiha olla et tulee jotain ihan uutta, yhest paikast on soiteltu vuuen verran, et mikäs sul on työtilanne. 
Mut ans kattoo.

Pesonen on kiireinen, sil on omia kuvioita paljon ja mie sit touhuun omii juttujani.
Välil ei ehitä ku miettii, kumpi ehtii kotii ekana elukat hoitamaa.
Viikonloppusin nähää iltasin vähä aikaa, enneks tulee nukkumatti.

Joulukuus mie olin Oravalan Kartanol 75-vuotias Alexsandrine ja myö esitettii semmonen pieni draamakierros.
Siit olin otettu kans, et pääsin mukaa.
Edelliseen kertaan olin Alexsandrinen miniä Martha.
Seuraavaks, jos pääsen mukaa, oon varmaan esi-isä, niiku muumeis se joka asuu kaakeliuunis, vai olikse kattokruunus.

Elukat voi paksusti, osa on siirtyny sateenkaarisillalle, on kettu saalistanu pihapiiris, samoin haukka.
Tää on tät, ku asuu syrjäs, vaik meil pikitie meneeki ikkunan alla, ni toisel sivul pääsee pellon kautta hyvin, ku ihminen ei oo pihas.
Joskus alapihal on heinää isommalt nurin, ku siin on lepäilty. Tiiä sit mikä siin on unia ottanu.

Mörri oli talven meil sisällä, eikä se sopeutunu yhtää. Pöllytti vaan muit kissoi mennen tullen. 
Nyt on ollu lämpönen talvi, ja se on voinu mörritellä liiteris, jos se oottaa aamuin illoin ruokaa.

Jouluaatonaattona otettii kiinni uus kulkuri ja se on nyt opetellu sosiaalistumaa tääl sisäl.
Ei oikein tiietä mitä sen kans tehää ja ei olla annettu varsinaist nimee.
Pöpöks sitä tituleeraan.
Omistajaa ei oo löytyny. 

Tää on ollu outo talvi. 
Ens, niiku marraskuuta, koko syksy vuodenvaihteesee ja sit onki tuntunu keväälle oikeestaa joka päivä.
Lunta ei oo ja päiväkodil on hiekkakakkuleikit jatkunu taukoomatta.
Yhtenä päivänä sato vettä sen verran paljo, ettei lapset voinu mennä keinumaa, ku oli vettä järetön lätäkkö keinujen alla.

Mut kevättä kohti mennää ja se tuntuu ilona rinnassa, tukahuttavana odotuksena jostain, mikä kohta alkaa kasvamaa ja kesän lähestyminen melkein hengästyttää.

Vaikka onkin vasta tammikuu.
Kyl ihmiin on hullu päästää.