Kevät

 

Jos mie jotain vuodenaikaa rakastan, ni se on kevät.
Talvi on suht synkkää aikaa, on pimeetä, hämärää, kylmää.
Se on ainaki tämmöses vanhas talonrötiskös aika selviytymist vaan.
Välil se uuvuttaa, kannat puita liiterii, kannat niit sisälle, lämmität aamulla ja sit illalla ja silti tuntuu holotnalle.
Valintakysymyshän se on, mut välil se mietityttää kyl, et onkoha sit iha viisas ollenkaa, ku pääsis paljo helpommalki.

Ohan talves hyvääki.
Tähtikirkkaat yöt, vaik sellasina öinä pakkanen viilteleeki poskia.
Ku me asutaa tääl syrjäkyläl, ni se hiljasuus ja taivaan kylmän viiltävä kauneus korkeuksis, on semmonen yhistelmä, et kyl siin sielu lepää.
Tulee pieni olo, kun tajuaa, et on muurahaist pienempi maailmankaikkeudes..

Sit aletaa mennä kohti kevättä.
Päivät pitenee ens muutamal minuutil, mut pitenee kuitenki. Ja jo se antaa toivoa taas.
Saanjärvi herää hiljallee ja jäät alkaa murtumaa.
Öisin talvi pitää jäistä kiinni ja tappelee kevään kans, niin et suuri valitus kuuluu pitkin järven jäistä pintaa.

Jossain vaihees on jo hämärää, eikä pelkästää pimeää,  ku herää siin kuuen pintaa ja illal oikein rinnas ahistaa, kun huomaa, et aurinko ei ookkaa vaipunu metsän taakse, ja on valosaa.
Ihmist voi ahistaa monel eri tapaa ja tää on sit onnen ahistust.

Maaliskuu vissii lasketaa jo kevätkuukaudeks, mut nyt on ollu toi helmikuun loppu ja tää alku maaliskuust kylmää.
Aamul mittari näyttää -21 ja -24 välil, mut  päiväl toi keltanen kirkas mollukka lämmittää kuitenki, ni ne lukemat voi tippuu ihan siedettäviks.

Naapuri on ajellu viereisille pelloille moottorikelkal polkui ja myö ollaa käyty vaeltelemas päämäärättömästi ristii rastii auringon heijastamil pelloil.
Lunta ei oo kauheesti.
Ehkä joku 30 senttii, ni sit kun nää pakkaset loppuu ja alkaa ihan tosissaa lämmetä, ni mie luulen et noi lumet sulaa suit sait pois ja sit on enää pelkkää savee pellol.
 Ja ku tonne pellolle ei kuulu, ku lintujen kevät tsirputusta, ni se on lepposaa ja kiireetöntä tallusteluu.

Meiän talos ei oo yhtää ehjää seinää.
Sillälailla, ettei ois joko ikkunaa tai ovee.

Talvel niist tulee kylmää, mut kun kevät koittaa ja aurinko näyttäytyy, ni se pistää huoneet kylpemää
valossa ja lämmössä.
Sitä mie rakastan ihan suunnattomasti.

Ikkunat on likaset ja tulee tunne, et pitäs ne käyä läpi, mut se aurinkoinen laiskanpulleus voittaa monesti, ja sitä vaan nauttii lämmöstä, valosta ja oikeestaa koko elämäst.

Ku noi lumet alkaa sulaa, ni on ihan loistavaa kantaa kahvit ulos, rapuille tai tonne kanalan kulmalle, mihi aurinko ekana porottaa ja hissuksee hörppiä kahvia ja olla vaan.
Siristellä silmiä ja kuunnella hiljasuutta.
Katella ku naakat tappelee välil keltasen mökin katol, et kuka tekee pesän tänävuonna piippuu ja nauraa iteksee, muistaessaa, kuinka Pesonen manaa taas, kun piippu on tukos.
Eihä me olla ees ikinä poltettu siel uunis mitää, mut Pesosta ärsyttää.
Minust naakat tykkää, eikä ne lähe karkuu, ku juttelen niille, mut ton ukon kun ne näkee, ni ne levittää siipesä ja lentää närkästyneen olosina kauemmas.

Mie en oo mikää viherpeukalo, ja joka vuos mietin, etten laita mitää kasvamaa, ku ne kuitenki kuolee.
Mut täs vaihees joku hulluus iskee korvien välii ja kuitenki suunnittelee ees jotain pientä kokeilla.
Myö käytii Pesosen kans Hongkongin kaupas ja mie ostin multapussin.
Pesonen ei sanonu mitää.
Taivaan kiitos, koskei mul oikeestaa ollu mitää selityst, et mitä meinaan kasvattaa.
Ja siel kaupas silmillä hiplasin siemeniä, mut sit mietin, et pitää tarkistaa mitä meil on kotona.
Kuun lopus on pääsiäinen, ni vois vaik laittaa kauraa itämää pääiäisruohoks mukamas. 

Sillee mie oon hullu, et mie nautin joulust ja joulun väreist, talvel kirkkaist tähtitaivaist, täyskuusta, tulen rätinäst uunis, siit ku peiton alla on lämmint ja pehmeetä.
Mie nautin kevääst, sen aurinkoisist päivist, pääsiäisest ja sen väreist, koristeist ja siit et tietää et se on yks virstanpylväs taas eteepäin kevättä kohti kesää.

Kesää mie ootan.
Mie toivon et ku nyt on pari vuotta ollu aika sateist, ni ens kesänä ois aurinkoo, lämmintä ja niit lepposii päivii, et jaksais syksyn ja pitkän pimeen talven taas.

Mut ens on tää kevätaika.
Vuos menee omaa rataasa, kesäl on kasvun aika, syksyl alkaa lakastumaa, talvel on suht kuollutta.
Mut kevät.
Kevät on ku Feeniks-lintu, mikä aina vaan syntyy elämää uuestaa ja tuo toivon tullessaa.