Kevättä...

 

Pääsiäisee on aikaa kutakuinki parisen viikkoo...
Tää viikko ja ens viikon tynkä...
Minust pääsiäinen on aina ollu jonkusortin pysäkki keväässä...
Kai se on se vihree rairuoho, mikä antaa tuntuman, et kyl se kevät ja kesä lähenee...
Meil ei vaan siihe rairuohoo, tai oikeestaa myö laitetaa kauraa kasvamaa, ni siihe ei voi laittaa minkää sortin tipusii...niit pienii keltasii, ku kissanrontit kantelee ne pitkin ja poikin ja sit lopult Venni ne syö...
Oisha se Vennille vaihteluu...tänää otin siltä pois kamman, ja semmosen nuken harjan... ja silti se onnistu jäystämää jotain tuolin alla...
Venni leikkii mielellää Sisun kanssa, ni samal se kattelee lelut läpi, et mitä vois pikkuhiljaa rouskutella palasiks...

Mut joo...
Kevääs mie ootan aurinkoisii päivii kans...
Niit ei kauheesti oo muutenkaa tänä talvena ollu, mut viime viikonloppuna aurinko paisteli oikein lepposasti...
Räystäät tippu vettä ja oli oikein mukava olo tuol omienki korvien välis...
Minuu se aurinko vaikuttaa sillee piristävästi...
Mie alan suunnitella, et mitäs kivaa vois laittaa itämää, vaik mie tiiänki, ettei ne idä, tai jos itää, ni karvakamut ne syö kuitenki...
Mut aina se hulluus vaan iskee...

Mut Riikka ja Sisu tuli lauantaina ja myö mentii porukal Inkerilää Erkolle, ku se ja Pesonen korjas Pesosen autoo...
Kotiiki myö tultii ja Riikka ja Sisu jäi yöks ihan...


Sunnuntaina sanoin Sisulle, et mentäskö porukal jäälle, ku sinul on se potkukelkkaki tääl...
Mennään vaan äälle...sano Sisu ja nii myö otettii potkukelkka kainaloo, oli pakko, ku toi meiän asvalttitie on jo sula ja päästii sit lopult tonne Saanjärvelle...
Eihä se kovin hyvin kulkenu se kelkka, ku aurinko lämmitti tosi kovasti ja hankikantoo ei ollu juur ollenkaa...
Eväätki meil oli mukana...semmoset pienet ihan...mut eväät silti...

Tuntu niin mukavalta...ei tuullu, taivas oli sinistäki sinisempi ja aurinko...se aurinko...kuinka se lämmittikää...eikä tuullu...ja linnut vaan huuteli ja varikset raakku...
Oli niiku ois postikorttii sukeltanu...

Tänää ei enää aurinko paistellu, muttei se nyt niin haitannu, ku alko taas arki ja työt...
Töist lähin ajoissa ja menin äitii kattomaa ja höpöteltii sen kans kaikenmaailman asioist...

Koska vissii se aurinko latas nii paljo virtaa, ni mie tein kokeiluita...
Mie oon laittanu mattoi hangelle ja sit antanu niitten olla siel pari päivää...
Oon talloskellu niitten päällä ja irtonaiset roskat ja likaaki jää siihe hangenpintaa...
Sit mie oon tuonu maton sisälle ja sit joko pessy ihan vedel taikka tollasel höyrymopil...
Tänää muistin et se soodaha ois kans kokeilulistal ja min kuningasidea oliki sirotella kunnol sit soodaa karvalankamatolle...ja annoin kuivua...niiku olin jostain ohjeesta lukenu...
ku se oli kökkäröityny, ni aloin imuroimaa...
Imuroinki kauan ja kauan ja taas kauan...kun ne kököt tarttu niihi karvalankoihin, eikä meinannu irrota...
Pesonen onneks pysytteli yläkerras... 
Se kun ei tykkää imurin äänest, ni se ei tullu ilkkumaa, kun minulle alko jo hiki kihota... 
Oli se imurointi sen verran rankkaa sen maton kans...
Mut mie oletan et hyvä siit tuli...ei se ainakaa haise enää koiran tassuhielle...
Tosin mie sirottelin myös vanilijasokerii, minkä kyl imuroin kans pois samal ku sen soodan...

Mie mietiskelin et myö ei olla jähätty juurkaa, mut sit muistin et mie olin tosi pitkät päivät viime viikol töis ja ku tulin kotii ni olin niin väsyksis, et menin suht suoraa nukkumaa...
Ja sit Pesonen tuli flunssaa ja sen kurkku oli kipee, ni se ei voinu jähätä ja nyt se flunssa meinaa tulla minulle, et kyl meil on kohtuu hiljaset viikot menos, mut niihä se ennen pääsiäist pitääki olla ...
Eikä myö olla oikeestaa rikottukkaa mitää...
Oiskohan tää tyyntä myrskyn eellä vai oiskos tää jotain keväthurmaa ...

Ai nii...mie tein hienon vaihdon...mie vaihoin yhen kaapin tommosee arkkuu... 
Jos mie vaikka joskus Ameriikkaa matkustan, ni on matka-arkkuki valmiina...