Pitkäst aikaa

 

Mie en vaa oo saanu kirjotettuu mitää.
Kevääl myö tosiaa ostettii Lord Libery ja sit alko kauniit ja lämpöset ilmat ja millää ei malttanu istuu alas, ajatella ja kirjotella.
Toukokuus oli  Eetun synttärit ja mie kävin viimosii kertoi siel työkyvyn arvioinnis.
Ja fyssärillä testeissä.
Olin syöny koko talven rautaa, ni mie aloin olee tosi hyväs kunnos. Paremmas ku vuosii, vois oikeesti sanoo.
Ne mitä minust on lääkärin ja fyssärin teksteis kirjotettu on naurattanu kauheesti.
Siel ku lukee et, liimailee kiinalaisii kipulaastareit ympäri kehoo, hyppii olohuoneessa trampoliinilla ja kokee saavansa piristystä rautatableteista.
Minuu ei haittaa yhtää, ku noitten avul mie oon hyväs kunnos.

Toukokuus oli Hennan ja Henkan pienen miehen ristiäiset.
Myö arvailtii nimee kovasti, muttei kyl ois ikinä keksitty, kun sen pikkusen nimeks tuli Peeti.
Sillo oli kuuma päivä niiku ne kaikki sitä seuraavat päivät oli pitkälle syksyy.
Mut joo, sillo hiki melkein virtas solkenaa ja osa porukast istu sisäl ja osa auringos, mut myö tultii talon varjosalle puolelle istuskelemaa.

Toukokuus myö käytii Hennan kans kulttuuririennos.
Kuusal oli Salmisen Juhan tekemä, Min nimi on Laura Vilander tarina.
Se on tositapahtumii perustuva ja  myö sit lähettii niille julkistamiskokkareille.
Ku aina pitää ihmisen yrittää muutaki ku katella televisioo.
Ja myö tunnettii, et oltii kovin kultturellei.

Käytii myö Pesosenki kans ulkoon syömäs. Kouvolas Nipan nakil, tai Nipan Grillihä se on, mut myö aina sanotaa, et Nipan nakki. 
Makkaraperunat on vakaa valinta, ei pääse verisuonetkaa liian hyviks ja sit yhtenä päivänä  myö tehtii kesän ainoo testiajo Libertyllä Lahtee ja käytii siel hampparit syömäs.
Et kyl tät ruokakulttuuriiki on harrastettu ainaski kaks kertaa.

Riikan ja Villen ja sisun kans mie menin Kouvolan Raviradalle Swappii, sinne autotapahtumaa, niiku joka kevät. 
Pesonen tuli sinne vähä myöhäs, mut tuli kuitenki.
Sisun kans ostettii jotku oudot tikkarit ja nuoleskeltii niit erinäisel nautinnol.

Mut kesä oli kokonaisuudessaa kuuma, kuuma, kuuma.
Aurinkoinen ja sateeton.
Tuntu, et ilmojenhaltija oli päättäny näyttää semmosille ruikuttajille niiku miekii, et kyllä sitä aurinkoaki saadaa riittämää ihan tarpeeks asti.

Ja käytii rannalla ja taas rannalla. 
Verlassa parii kertaa. 
Välil pienemmäl porukal ja väli isommal.
Siit tosin Verlan osalt ei sit tullu mitää, siit näytelmäst, mikä meinattii tehä, mut niiku lapamatoki tietää, ni toivos on hyvä elää, et ehkä ens kesänä sitte.

Rantaelämää myö vietettii Lappalan rannal, Vennan rannas, Verlas.

Inkerilän rantaa myö käveltii porukal ja käytii myö Annan kans veneretkel ja uimaski siel yhel kalliorannal, mis ollaa ennenki käyty.

Meil Selänpään Hasulas hoiettii kanoi ja välil myö leivottii pipareit, vaik ulkoon lämmöt pyyhki siel kolmiskymmenis asteis lämpösen puolel.

Ja sit myö käytii viel meiän kylän rannaski.

Mut yks hienoimmist jutuist oli, ku kävin Jessin ja Siinan kans lastenoopperas kattomas Adalmiinan helmi oopperasatua.
Myö ei yhtää tiietty, ku ajettii keskelle enempi eimitää, ku Selänpää tai Inkerilä, ja mie sanoinki tytöille, et otetaa kokemuksena tää juttu, mut se oliki ihan tosi hieno, oikee ooppera.

Pesosen kanssaki myö harrastettii kulttuurii yhes oikein.
Myö käytii Anjalan kartanol opastetul kummituskierroksel.
Sil reissul päästii sisälle kartanoo, mihi kumpiki on halunnu mennä jo pitkän aikaa.
Meiän pettymys oli, ettei myö olla Wreden suvulle mitää sukuhaaraa, ku ei nähty sitä harmaata rouvaa, jonka haamun näkee Wreden suvun jäsenet.
Käytii myö siel hautuumaallaki, ja se oli ihan yhtä vaikuttava ku ennenki.
Sitä rautapenkkiä ei enää ollu, mil miekii oon istunu ja oottanu Matildan haamuu vieree istumaa. 
Ei se kyllä tullu sillonkaa, ku mie siin istuin, ni tuskin ois nyttekää, vaik penkki ois ehjä ollukki.

Sit tuol facebookis Kleimolan Piia, etti vähä porukkaa semmosee pienee esityksee Oravalan kartanolle.
Mie oisin ollu tyytyväinen , vaik oisin ollu mykkä jossain nurkas, mut mie sainki olla kartanon sillonen rouva Martha  Hornborg 1918.
Mie aattelin,et osaankohan mie yhtää tuua sit rouvaa esille, kun toi  perustu tositapahtumii, ja henkilötki oli ihan oikeita.
Ja minuu hermostutti oikein tosissaa, etten vaan mokais edesmenneen muistoo.
Mut nykynen kartanonväki oli minuu oikein tyytyväisii.
Ilmat suosi, niiku koko kesän suosi, eli oli lämmintä ja aurinkoista.
Taas tuli uusii tuttui ja ystävii ja ku mie nyt muistelen noit hetkii, ni toi oli niin hienoo aikaa, ettei sanat osaa kuvata.

 

Mie sain hyvän ystävän, Saran, jonka kans myö naurettii monesti ja kerran niin, et tuli olo et on tullu ihan kaheliks.  
Eikä meil ollu ees käsityst miks myö naurettii, mut kai siin oli jännityst, kuumuutta ja vähä kaikkee.

Syksyl mie alotin koulun.
Mie en menny töihi, ku ihan opiskelemaa toho opistolle.
Henkilökohtasen avun koulutuksee.
Mie aattelin, et ois hyvä vähä kehittää järkee, jos siit ois apuu nois koulunkäynninohjaajan töis ja sit vois tehä noit avustajan hommiiki, jos sattuu kohille.
Tai eihä se oppi ojaa kaada, ni ei siit haittaakaa oo.
Meit on kuus opiskelijaa ja meil on ihan hurjan kiva ryhmä.

Eikä myö aina jakseta istua tuppisuuna, ku myö keksitää juttuja yhes.
Halloweenina myö pukeuduttii, vaik kukaa muu opistol ei nii tehny.

Pikkujoului myö suunniteltii, mut se meni mönkää, mut meil on maaliskuun puolee välii aikaa pitää vaik mimmosii pikkujoului.
Eilen myö kysyttii, et mites ois, saatasko jossain vaihees yökoulu, ku oikein kukaa ei oo semmoses ollu.

Saas ny nähä kui käy.

Nyt ku mie oon miettiny tot viime kesää, ni minulle tuli ihan kirvelevä ikävä siihe vuodenaikaa.
Vaikka mie ootan joulua, ni emmie tykkää kylmäst yhtää.
Ei oo lunta ku häpsiäisii maas ja viime päiviin on ollu pakkast. Ei mahottomii. 
Alle kymmenen, mut jotenki se on tuntunu hyytävälle ja tänää laski parii asteesee , mut tuli tosi kylmä tuuli.
Ja tuntu et sieluki jääty, ku käytin äiteetä kaupassa.

Kuukaus, ni joulu on ohi ja mennää jo kukonaskelin kevättä kohti.

Seuraava etappi on joululoma. Sit on kolme viikkoo ja mie meinaan kyl viettää sen ihan oikeena lomana.
Rahaaha ei tietty oo, mut lorvin kotona hienostuneesti aamutakissa koko loman.
Pistän pesosen käymää kaupas, ni ei tartte pukee missää vaihees ihmismäisii vaatteit.
Koirat, kissat, kanat ja ankat on nähny min pukeutumisen ja tähä mennes ykskää ei oo sanonu, et pue nyt hyvä ihminen oikeet vaatteet päälles.