Lord Liberty

 

Nyt mennää ihan kesän korvalla.
Toi luonto alkaa vihertää oikein urakal ja puihin pukkaa vihreetä lehtee.
Ens tuntu, ettei ilmat ala lämpiämää millää, mut tää viikko on ollu ihan huikeeta auringonpaistetta ja lämpöö.

Huhtikuus olin aatellu, et saan kaikki hommat hyvää vauhtii, mutkun mie oon semmoin kylmänarka, ni ei minust ollu tonne pihalle puuhastelee, ku paleli vaa,
Ja mie tartten aurinkoo, niikus ladattava patteri latauslaitetta.

Tos huhtikuun lopul mie päätin tehä jotain kivaa, semmost mist ite tykkään ja vaik tiesin, et se min tekeminen vie aikaa, ni min niin teki mieli, et annoin periks ja liityin semmosee teatteriryhmää.
Myö tehää näytelmä tos Verlas ja minulha o siihe tosi lyhyt matka.
Viel en tiiä, oonks mie mikä, mut se selviää ens viikol.

Pesosel on omii harrastuksii, mitkä vie silt aikaa ja sanoin sille yhtenä iltana, et myö ei varmaa kauheesti nähä, kun tää min harrastus ajottuu vähä eriaikaa, ku sen.
Se vaan tuumi, no eihän se haittaa yhtää mitää.

Yhteen perjantain, ku Pesosel oli yllättäen vapaapäivä, ni Erkko soitti aamust, et on menos Siinan ja Iikan kans Lappeenrantaa Biltemaa.
Kyseli, et lähtisinkö mukaa.
Mie en ollu suunnitellu sille päivälle mitää.
Pesonen ilmotti edelliseen iltaan, et sil on vapaapäivä ja hetken neuvoteltii ja mie soitin takas Erkolle, et voinha mie lähteekki.
Pesonen ei lähteny, ku se oli ehtiny sopia nopsana omii juttujaa, ja niihä siin kävi, et Erkko tuli hakemaa minut kyytii.

Meil oli ihan älyttömän hauska reissu.
Ja onnistunu kans, ku mie sain noille ankoille uima-altaan sen tilalle, minkä vahingos rikoin talvel ja jotain muutaki sälää sielt kaupast.

Myö ostettii Mäkkärist syömiset ja ajeltii mökkirantaa ja pikkuteitä Erkolle kahville.
Tommosest mie tykkään.
Ei sen tartte olla mitää hienoo matkailuu ja et mennää johoki ravintolaa syömää.
Kuhan rötjäillää vähä siel ja tääl ja tunnelma on mukavan lepposa.

Tää kevät ja oikeestaa tän vuoden puolisko talvee, on ollu sillee muutenki kivaa aikaa, ku oon  löytäny vanhoja ystävii takas.
Mie oon nähny Merjaa, jonka opin tuntemaa sillo ku olin Kovolan Sanomis töis, Riittaa, jonka kans oltii aikonaa STS-pankis töis, jotain miljoona vuotta sitte ja eilen kävin kahvil Marjukal, jonka kans hikipääs sahattii viiluu Kalson tehtaal.
Sit on tietty semmosii, joitten kans ollaa kirjoteltu ja höpötelty netis.

Mie oon vähä sit mieltä, et tää elämä kulkee semmosis sykleis, et jossain kohtaa on rankempaa ja sit tulee toisenlaist vaihteluu, mikä auttaa jaksamaa taas eteepäin.
Nää ihmiset, mitä on löytyny, on semmosii, ku ei oiskaa niit vuosii välis, ku ei olla nähty eikä haasteltu ollenkaa.

Asioit tulee ja menee.
Nii se kait pitääki täs elämäs mennä, en tiiä.

Meille alko jollain tapaa uus kaus vappuna.
Mie oon monta vuotta halunnu käyä kesäsin jossain reissus, ihan tääl kotimaas, mut ongelmaan on ollu, ettei oikein oo ollu aikaa, rahaa, eikä autookaa.
Teltta meil on, mut jotenki se ei tunnu sillee omalle jutulle ollenkaa.

Ku ei olla kierretty tääl missää, ni oon haaveillu myös, et ku Pesonen menee jokakesäselle Ruotsin reissullee, ni mie lähtisin kattomaa Venetsiaa.
Mutku minust ei oo yksin lähtijäks ja en oo saanu ketää houkuteltuu mukaa, ni seki on jääny vaa unelmaks.

Ratkasuks oon ehotellu matkailuautoo.
Pesonen ei oo lämmenny ollenkaa ajatukselle, mut tos jokuaika sitte Marja ja Antti laitto oman matkailuautosa myyntii, ja myö keskusteltii siit aika hiivatin monee kertaa.
Sit mie kyl jo aloin luopuu toivost kokonaa, ku yllättäen Pesonen rupes puhumaa, et ne on reiluja ihmisii, niilt vois ostaa, jos nyt ois ostamas.

Minul alko toivo herätä ja sanoin, et mentäiskö ees kattomaa millanen se on.

Pesonenha on lapsena ollu asuntovaunus, muttei ikinä asuntoautos.
Eikä se juurkaa ollu korviaa lopsauttanu, ku yritin sanoa, et ne on minust kaks eri asiaa.

No yhtenä päivänä sitte ajeltii kattomaa tät ihmettä.

Lopputuloksena se auto nököttää tos meiän pihas ja Pesonen on erittäin innostunu siit, vaik oliki monta vuotta sit mieltä, ettei mitää järkee.

Mut sama se oli kanojenki kans. 
Mie höpisin niist monta vuotta ja sitte ku hommattii kolme, ni Pesonen ite ehotti, et voishan niit olla pari lisää.
Ankat se hommas ihan ite.

Ensin ajettii se  auto Kouvolaa ja Anna ja Sisu, oli jo kulmil ootteles, et mimmonen juttu tää 
oikein on.

Pesonen naureskeli, et ois pitäny hommata vaan Valiantti, mut viimeaikoina se on ollu 
ihan toista mieltä.

Ja suunnitelmii tolle on vissii meiän perhees jokaisel.
Kuka minnekki haluais lähtee käymää.
Se oli yks syy, miks toho päädyttii, ku haluttii jakaa iloo perhees toisillekki.
Lasten kans on helppo reissata tol, ku voi, niikus Riikan Ville sano: 
ajaa vaan pysähyspaikalle ja ottaa pienet torkut.

Mut meiän matkailuauto, Lord Liberty, tönöttää pihal ja oottaa, et pääsee tien päälle.