Viittä vaille kevät

 

Meil on ollu suhteellisen sekavaa tää alkuvuos. 
Toisaalta, mie oon miettiny, et ehkä se on vaa meiän tapa sählätä eteepäin ja siihe pitänee vaan asennoituu.

Meiän Skoda-ostosha meni ihan keturallee, ku luultii, et siel autokaupas tehtii kaikki sillee valmiiks, et mie en ottanu ku vakuutuksen.
Kävi sit nii, et Pesonen meni Lappeenrantaa yhtenä lauantaina kurssille ja poliisit pyäytti, kun se auto ei ollukkaa liikennekäytös. 
Ollaa ooteltu, koska tulee lasku Trafilta ja kuinkas suuri se onkaa.

Pesonen ajelee Skodal, ku sen ostamaa Volvo, "mis on halvat varaosat" vie nii paljo bensaa, ettei sil viiti ajella päivittäin työmatkoi.

Minulle ostettii Ooppeli.
Tarkemmin sanottuna Opel Astra Caravan.
Punanen ja ruosteeton ja vähän ajettu.

Ei se oikein silmänilo oo, mut on mielenkiintost, ku ei tarvi kokoajan kytätä, millo bensa on vähis, niiku vojageril piti miettii.
Siin on myös oikein mainio takakontti, tai mikä tavaratila se lienee hienommin sanottuna, ja sinne mahtuu mukavasti heinäpaaleja kans.
Pistin paalit isoihin muovisäkkeihin, mut silti eilen huomasin, et katost roikkuu heinänkorsi.
Ajattelin nyhtää sen pois, mut sit mietin, et koht pitää hakee paaleja, ni otan sit kaikki kerralla. 
Sitäpaitsi, maallaha myö asutaa, et ei se oo nii nokonnuukaa.

Tos tammi-helmikuun vaihteen tienoil Pesoselle kävi pien haaveri töis.
Se oli töis rojahtanu jonku putken päälle ja ilmeni, et silt oli kylkiluu murtunu.
Sairaslomaaha sille pukkas ja kolmisen viikkoo se maltto olla kotona sairastamas, mut sit se päätti lähtee töihi.
Lääkäri ei tykänny ajatuksest, enkä miekää, mut minkäs mahtaa.
Oli kuulema sopinu ettei tee raskait hommii töis.

Sen sairasloman aikana myö ostettii puita kaks kertaa.
Ekal kerral tuli reilummin ku oltii aateltu ja mie mietin, ku raahasin niit liiterii, et tää on loppumaton urakka.
Iltaki alko jo pimenee, ku niit puita oli viel kasal.
Pesonenki tuli auttelee, ja mie mietin, et tää nyt ei oo järkevää enää ollenkaa.
Mut sit aattelin, et ittepähän tietää mitä tekee.

Ekast puukuormast ei kulunu vissii, ku kaks viikkoo, ku saatii halval nelisen peräkärrillist.
Taas niit roudattii pimeää asti liiterii ja mie mietin, et täs on sit koko loppukevään puut.
Ku kohthan min laskujen mukaa piti alkaa kevät.

Ilmat on kyl ollu kauniit.

Aurinko on paistanu, mut pakkaset ei oo ollu ihan mahottomii kuitenkaa.
Paitsi täl viikol, ku Siperiast alko tulla kylmää ilmaa.

Mie oon halkonu ja tuonu puita sisälle ja lämmittäny aamul ja lämmittäny illal ja välis oon miettiny, et kyl se jossain kerrostalos ois talvel helpompaa.
Mutkun meist ei oo semmosee elämisee ollenkaa. 

Kanalas en oo käyny ku minimit, ettei menis pakkanen puremaa siipi-eläimii ja hyvin siel on kyl lämmöt pysyny.

Venni on mielellää täkin alla, ku karhu talvikolossaa. 
Hiittä ei pakkanen suuresti haittaa ja kissat taas on oikein nauttinu uunin lämmöst, tai jos aurinko on paistanu ikkunan läpi ja lämmittäny. 

Mut joo, nää Siperian pakkaset.
Mie aattelin tosiaa, et täst talvest selvittii ilman suurempii pakkaslukemii, mut mitä vielä.
Tää alkuviikko, eritoten tiistai ja huominen keskiviikko on kylmiä päiviä.
Ja ne johtuu kuulemma justiisa siit et ne tulee Siperiast.
Ku harmaas pilveski on se hopeareuna, ni täs kohtaa oon ilonen, etten asu siel Siperias.

On luvattu yöks jopa 30 kylmää, mut emmie jaksa uskoo, et ainakaa viime yönä ois noussu reiluu 20 astetta pahemmaks.
Ja toisaalta se on aika normi pakkanen, ehkei tähä aikaa niinkää enää, mut kyl minust tammi-helmikuu on ne vallan kylmät kuukaudet.
Ja jos selvitää muutamal koval pakkaspäiväl, ni mie oon ihan tyytyväinen.

Viima tuol on ollu, ja se nostaa kylmän tunnetta.
Meiän talo on vanha ja hatara, ja eilen aamul mietin, et mikä ois se ilmansuunta, mikä ei ihan jäätäis, mutten keksiny.
Suunta ku suunta, ni kylmä on, jossei polta tulia uunis.
Ja siltiki on kylmä.

Mut kaikenlaist on tullu kuitenki puuhailtuu.
Käytii Pesosen kans Lahes Kärkkäisel, Sisu on ollu yökyläs ja käytii asenäyttelys Myllykoskel ja äänestämäs samal reissul.

On käyty kirpparil.
 

Ja Hennan kans teatteris kenraalinäytökses.
Se näytös oli tosi erikoinen tilanne, ku siel ei meiän lisäks ollu, ku yks pariskunta ja sit teatterin omaa porukkaa muutama.
Näytelmä oli monologi ja se oli tosi jännä kokemus, koska se ei ollu semmonen laitosteatteri, vaan ihan sit samaa ryhmää, ku käytii Pesosen kans kattomas aikasemmin.
Eri esitys tietty.

Tein mie urheilullisen investoinninki.
HongKongin kaupas oli trampoliini halvalla.
Semmost olin miettiny jo kauan, ku joskus muinoin minul oli semmonen, mut se sitte laitettii pois.

Ongelma oli, etten sit osannukkaa kasata sitä.
Yhtenä iltana oli pakko pyytää Pesoselt apuja ja se kasaili sitä minulle.
Muuten oltii aika yksmielisii, mut siin kohtaa, ku se alko kasata siihe kuuluvaa kahvaa, tai mikälie tuki se on, ni sanoin, et älä laita ku se näyttää typerältä.
Sit nauratti iteksee, ku se jupis vaa: Kyl tää nyt laitetaa ja pidät siitä kiinni ettet kaatua.
Minuu kiukutti.
Se vaan kasaili ja lopult ku trampoliini oli koottu, se sano:
Täs jos ois viel pyörät, ni sie voisit huristella pitkin tietä ku suurempiki Harley Davidson.
Sitä nauratti. 
Minuu ei.
Mutten kuitenkaa viittiny myöhemmin sanoo, et on se kahva kuitenki ihan hyvä juttu.

Tänää on helmikuun 27 päivä.
26 vuotta sitte, mie olin Kuusaan sairaalas kovis tuskis ja iltapäiväl tuli maailmaa yks näist min elämän iloist.
Sil oli mustat 10 senttiset hiukset ja se oli nätti kun nukke.
Tänäpäivänä sen hiukset on varmaa puol metrii ja edellee se on kaunis kun nukke.
Hyvää syntymäpäivää oma Liinukka..