Kahen kilon siika ja muita kesäjuttuja

 

Huomasin, et oon viimeks kirjotellu toukokuus.
Jos mie oisin taiteellinen henkilö, ni kai väittäisin pitäneeni luovaa taukoo.
Mutku mie en oo, ni oon vaa huiskinu siel sun tääl ja lopun aikaa ollu laiska.

No joo.
Toukokuus ei tapahtunu ihmeit.
Paitsi et Eetu täytti vuoden ja koulun lukuvuos loppu. 
Nii ja Pietun ja Siinan synttärit tietty.
Sit oli jotain pikkutapahtumii, niikus vaik toi Swappi, semmonen autotapahtuma Kouvolas ja se on joka vuos.
Siel käytii Riikan ja Sisun kans ja mie oisin halunnu ajaa min Grand Ladyllä , muttei meit päästetty ku yleiselle parkkipaikalle.
Riikka sano, et jos ees yrität alueelle, ni jään pois ja kävelen.

Outoo, ku kylhä min Vojageris lukee rekisteris et made in USA. 
Ja on siel se Moparin merkkiki etulokasuojas. Postimerkin kokonen ja piilos, mut kuitenki.
Nii, että jenkki ku jenkki, hemmetti vieköö.

Kesäkuus meil meni paskakaivo täytee yks kaks.
Tai myö luultii nii, mut sit tajuttii, etteihä sit ollu tyhjennetty puolee vuotee.
Et, ei sen ois pitäny olla yllätys ollenkaa.
Lauantai tietty, ja mietittii et onks oikeesti mentävä asioille tonne takapihan viimesee kulmaa, vinoo menneesee ulkohuussii, vai saahaaks tyhjentäjä tollai äkkiseltää.
Taivaan kiitos saatii, koska mie veikkaan, et toi paskahuussi, ois kyllä kaatunu ekan käyttäjän kohal.

Kesäkuus mie hommasin elämäni ensimmäiset piilolinssit. 
Niil näkee kauas, mut lukemisee mie tartten sit lukulasit.
Ne on kivat ja tykkään vaik, edellee minul menee tunti ku saan tökättyy ne silmii.

Ekal kerran mie laitoin ne, ku mentii Pesosen kans erämessuille.
Parkkipaikal mie sanoin, et oikee on pahasti ja otan ne molemmat pois.
Pesonen halus kattoa ja sano, et ei ihme et hiertää, ku siehä oot saanu reunast palan pois.
Erämessuil oli ihan mukava käyä, vaikkei siel ollu juur mitää minuu kiinnostavaa.
Yleesä Pesonen on käyny siel jonku kaverisa kans, mut nyt kaikki oli jossain ja armopalana pääsin mukaa.

Kesäkuus myö käytii Lahes häissä ja mie pääsin ajamaa ihan oikeeta jenkkiä, Timin limoa.
Se oli hyvä juttu, koska hääpari harrastaa noita isoja autoja ja siel ajettii letkassa kirkosta hääpaikalle.
Ehkä min pölynimurikski tituleetattuu Vojagerii ois vähä hävettäny niitten oikeesti hienojen autojen seas.
Pesonen ja Timi istu takapenkil, ku ministerit konsanaa ja mie tosiaa sitte ajoin.
Häät oli hienot ja ruoka, ah se ruoka, se oli sitte hyvää.

Yöl ajeltii takas Kouvolan suuntaa ja sillo oliki autos Karri ja Sanna myöskin.
Se oli hyvä, koska Sanna istu eessä ja minul oli juttuseuraa.

Mut jos mikä, ni ajaminen kesäyössä on hienoa.

Juhannust mietittii hartaasti, et mitä tehtäis ja sit Riikka, Jaakko ja Sisu kyseli, et jos ne tulis tänne meille.
Sehä sopi mainiosti.
Mut niiku meiän tyylii menee, ni mentii kattomaa Inkerilää kokkoa ja sinne tuli sit Anna ja Jonneki ja siel lopult oltiiki kokon jälkee Erkol ja Outil koko poppoo.
Mie tykkään Inkerilän kokost ku se on oikeesti iso, se paikka mis katellaa on avara ja väki siel kyläl on tosi mukavaa.
Oliha siel paloutoki, se Timin ja naurattti ku järven rannal lapset ja lapsenmieliset sai kokeilla ruiskuttaa vettä järvee siit autost.

Lopult myö ajeltii yöl Pesosen kans kotii, mut meiän juhannusvieraat jäi vieraiks Inkerilää.
Seuraavaan päivään mie sit kävin hakemas meille takas.

Kesäkuu meni sutjakkaasti ohitte, ja siit jäi ihan mukavat muistot, vaikkei mitä helteit ollukkaa. 
Kauniit päivät oli aika harvas.

Heinäkuun alus Pesonen lähti jokavuotiselle Ruotsin reissulle.
Mie sille kaks viikko aikasemmin sanoin, et eti ne tavarat valmiiks, mut katinkontit.
Viimeseen aamuun etittii kaikkee, ja käytii ostamas sille teltta ja makuupussi mukaa.
Mie olin helpottunu ku se jäi Kuusaan keskustas toisee kyytii ja mie pääsin viettää omaa lomaa.

Viis päivää mie oikeestaa rötväsin vaa.
Kävin kirpputoreil välil yksin, välil Heidin kans ja ihan Kotkas asti Riikan ja Hennan ja Eetun kans.
Se mikä minuu nauratti, oli ku Eetu ei nukkunu ku vast takatulles vähä ennen Myllykoskee.
Kuha huuteli ilosesti kommentteja kirpparin käytävil.

Koska Ilmat oli hyvät, ni päätettii Annan kans mennä kalaa.
Samalha saa vähä D-vitaminiiki, eihä myö rusketuksen takii, ei toki.
Sehä on vaarallistaki, kuulemma.
Kalaa myö ei saatu, mut koska minul oli takapaksis jostain ostettu pahvinen siika, ni otettiiha myö saaliskuva kuitenki.
Nii, ja niiku Erkko nauro et, meettestyö keskelle järvee, et voitte syyä eväät,? Ni tokiha myö ne syötii. 

Veli-Vili nauro ku mentii Erkolle ja sanottii, et saatii kahen kilon siika, kato vaikka kuvaa.
Veli-Vili on  Annan ja Erkon veli ja myö kutsutaa vitä Veli-Viliks erotuksest toisee Vilii.

Lauantaiaamusella kävin Kuusaal kaupas ja koska Henna asuu matkan varrellla, ni se hyppäs Eetun kans messii.
Sit kävi Kati teellä ja myö naurettii kaikkee maan päällä olevaa ja muutenki paranneltii tät maapallon tilannetta. 
Ennen neljää tuli Anna, ku Verlan Hovis ois alkanu neljält bingo.
Meiän oli tarkotus mennä sinne, vaan sitte soittiki Erkko ja pyys tuomaa sulkapalloja Tuohikotin Abcilta, ku ne halus Veli-Vilin kans pelata sulista.

Kati lähti kotii ja myö lähettii Inkerilän suuntaa.
Niit sulkapalloi ei huoltoasemal ollu, mut ostettii jotain muuta pientä sitte ja jatkettii matkaa.

Löyettii kuitenki  Erkolt sulkapalloja, ainoo vaan et mailat oli ihan kulahtaneita, eikä niist oikein tullu hyvii, vaik teipattii ne kasaa.

Lopult pelattii mölkkyy porukal yömyöhäsee asti ja koska ulkona oli pimeetä, ni mentii sisälle ja pelattii pokeria.
Jossain aamun tunneilla Anna toi minut kotii ja vei Veli-Vilin kotiisa.

Veli-Vilin ja Erkon oli pitäny korjata välikattoo, mut ne ei ollukkaa ehtiny, ni myö mentii Annan kans sit viel sunnuntainaki Erkolle.
Mut se kattohomma ei ollukkaa paha ja siel ei voinu niin kuumal olla, ni myö lähettiiki kalaa. 
Aurinko paisto ja oli tosi kiva keli.
Laitettii Anna soutamaa.
Anna ei ollu kaksinen soutaja.
Niin mentii pitkin järvee siksakkia ja kapeimmis kohis kaislikost kaislikkoo.
Airot tippu vissii kolme kertaa.
Viimesel kerral, Erkko sai kalastettuu airon virvelil, kun virta kerkes jo lähtee viemää sit.
Mie mietin, et kelle soittaa, jos ei päästä rantaa.
Mietin myös mikä pilkan määrä ois ollu hartioilla pitkää, jos oltais jääty killumaa keskelle järvee ilman airoja.

Yhelt kaislikkoiselt alueelt Erkko sai hauen, et paremmin tää kalareisu tuotti, ku min ja Annan kahen kilon siika-reissu.

Sit koht oliki loma ohi. 
Pesonen tuli Ruotsist ja meni taas töihi ja mie jatkoin oikeestaa ihan samal lailla ku toukokuun lopust olin alottanu.

Ohan tähä mahtunu kaikenlaist, on ollu hautajaiset, on ollu rippijuhlaa, oon käyny äitin kans asioil, pessy kanojen jalkoja, sekä omien että kaverin, on tullu muutama kanapoikanen, mut se mitä ootettii kovasti, oli viime lauantai.

Meiän Riikka osallistu semmosee Underground model- kisaa ja pääs kuuen parhaan joukkoo finaalii.

Ja se oli nyt lauantaina.
Tottakai oltii menos tukemaa ja jännäämää, vaikkei hajuukaa millanen paikka se Pieksämäki on ja löyetääkö myö sit paikkaa, mihi pitää mennä.

Pesosel oli jo aikaa sitte sovittu meno, ni se ei lähteny mukaa, mikä oli sillai hyvä, et se vahti sitte koirat.
Alkujaa mie ja Anna oltii menos, sit Jonne lähti mukaa ja yllärinä Erkko kuitenki päättiki lähteä.
Viien jälkee myö lähettii Inkeriläst ajelee kohti Pieksämäkee.

Matkal välil sato, välil paisto.

Välil myö pysähyttii kahville parkkialueelle, vaik ne oliki vaa syvennöksii tien sivus. 
Ei yhtää maisemapaikkaa, vaik sellast yritettii bongata.
Se kisa oli autotapahtuman yhteydes ja niit hienoi jenkkei ajeli pitkin matkaa vastaa.

Pieksämäel myö oltii etuajas ja koitettii ens ajella ja katella sit paikkaa, mut jotenki, se oli tosi nopsasti ajettu läpi.
Myö mentiiki sinne Veturitallien isolle soraparkille viettämää luppoaikaa ku ei kehattu mennä liian aikasin sisälle.

Erkko ja Jonne poltteli sikari ja jotain ne höpis Clint Eastwoodist, Arnold Schwazeneggerist ja muist kovist tyypeist. 
Meit Annan kans nauratti.
 

Lähempään yheksää myö ajettii auto lähemmäs yhen pakettiauton vieree ja könötettii edellee autos sisäl.

Siihe toiselle puolelle peruutti iso pakettiauto ja myö tunnettii olomme kovin pieniks.
Ei viittiitty kauheesti kattoa ketä siihe tuli, mut yks kaks  tuttu naama oli ikkunen takana.
Se oli Riikan Jaakko kaverisa kans.

Vähä aikaa siin turistii ja mentii porukal sisälle.
Jaakolt, Jaakon kaverilt ja Erkolt kysyttii paperit.
Minult ei. Kotoon sanoin Pesoselle, et ois kyllä ollu aikamoist kettuiluu, jos oisivat sen tehny.
Pesonen nauro äänee, mikä on sen kohal tosi harvinaist.
Anna yritti kaivaa laukkuaa, et ois kans näyttäny paperit, mut sen tyrmistykseks sille sanottiiki, et tervetuloo vaan.
Anna oli hieman hapan. Mut ei kauan , koska Anna ei kuulu hapannaamojen kastii.

Meil oli tosi kivaa ku istuttii porukal ja kymmenen jälkee tuliki kisailijat esittäytymää.
Riikka oli ensimmäinen ja sit tuli ne muut.
Se oli minust tosi kaunis ja myö oltii kaikki ku suuret fanit ainaki eturivis kattomas.

Jännityst kesti reilun tunnin, yhen esiintyvän bändin verran ja sitte tuli palkintojen jaot.
Täl kertaa ei tullu pistesijaa, mut oli ollu kuulema tosi tasanen porukka ja sielt oli ollu vaikee löytää voittajaa.
Minust jokainen kuitenki oli tavallaa voittaja, koska kyllä ku tota kisaa seuras sivusta, ni sinne piti pistää aika lailla itteää pelii muutenki ku ulkonäöl.

Kisan jälkee myö alettii ajaa kotii.
Oli ihan saakelin kylmä, minuu ja Annaa palels ihan kauheesti, Erkko ja Jonne vaan nauro, et lämmin on.
Automatkan aikana veivattii lämpötilaa ylös, ku meit alko palelemaa ja sit takapenkki alko vinkumaa, et on hiki.

Koska mennes ei pysähytty juomaa kahvia siinä, mis Erkko ois halunnu päiväl, ni pimeessä sitte juotii ne kahvit "näköalapaikalla" lentokoneit varten levennetyl tienpätkäl.
Oli niin kylmä, ettei kahvikaa meinannu pysyy kupis ku käsi täris niin.
Ja Jonne nauro Erkolle, et noi kaks kun laittas metsää selviytyjii, ni ne ei pärjäis yhtää.

Takamatkal etittii jotain paikkaa, mist ois saanu ruokaa ja lopult löyettii yks mihi Erkko puotteli syömää. Jonne meni sen seuraks.
Myö Annan kans ei haluttu lähtee lämpimäst autost.
Mut koska siin syömises kesti, ni päätin tankata siin ootelles.
Laitoin setelit automaatii ja kipitin letkulle.
Ja tajusin, et auto on väärinpäin.
Se tankki on siel toisel puolel.
Melkein itku kurkus käynnistin auton ja äkkiä käänsin toisinpäin ja mietin et mitä teen jos en ehtinykkää.
Onni onnettomuudes, sain bensaa.

Viimein oltii Erkon pihas ja matkatoverit lähti kukin suuntaasa, Erkko sisälle nukkumaa, Anna ja Jonne omal autollaa Kouvolaa ja mie kotii.

Suunnatont tyytyväisyyttä tunsin, ku neljält kallistin pään tyynyy.

Siit Pesosen ääneen nauramisest.
Se nauro eilen toisenki kerran.

Mentii Jaalan kauppaa ja mie ajoin parkkii.
Se meni ulos autosta ja nauro parkkipaikal äänee.

Voi olla et seuraavaks kuulen ton harvinaisen luontoäänen jouluna.
Jos hyvin käy.

Mut kesä on aina kesä ...