Aamuist puuttuu sin blogi...

Mie en oo kirjotellu taas aikoihin.
Emmie tiiä, oonks mie ollu vaa laiska, vai onks ollu nii kaikkee kokoajan, ettei oo oikein ehtiny.
Niin tai näin, mut tänä aamuna Heidi kirjotti,et aamuist puuttuu jotain.
Kysyin, et no mitäs sinult puuttuu, ni se sano, et tää sin blogi.

No sit mie aloin oikein miettimää, et mitäs mie oon puuhastellu ja ohan siel ollu vaik mitä.
Helmikuus oli hiihtoloma ja sit heti seuraaval viikol oli töis leiri, mikä vei aikaa oikeestaa koko viikon.

Auto vietii katsastuksee ja siinhä kävi nii, et siit meni jarruputki ja ajokielto pärähti samantien.
Siel myö Pesosen kans seistä könötettii satees ja mietittii kuinkas päästää kotii.
Mie muistin, et Anna oli sairaslomal ja soitin sille, et voisitko viiä meiät kotii, ku kävi vähä nolosti.
Se huokas, et sil on kuumetta, mut lupas tulla.
Jälkikätee se sano, et pakkoha se oli, eihä myö oltais tosiaa päästy kotii millää.

Vojageri jäi katsastusparkkii.
Sitä ku ei saanu ajaa, ni Pesonen meni Tomin kans seuraavana päivänä hinaamaa sen dollyllä.
Dollyy se mahtu just ja just, mut ensimmäises  liikenneympyräs se putos siit alas.
Jotenki ne sai sen Prisman parkkii, jos sit seuraavana päivänä uuel yrityksen se saatii traileril vietyy Kouvolan talolle.

Mie olin ihan paniikis kuukauden, ku aattelin, ettei sit saa kuntoo, mut kyl sen sit sai kikkailtuu ehjäks.
Vein sen sit uusintakatsastuksee, ja sitä katsastusmiestä nauratti kovasti, ku näkihä se, et minul oli melkein huonot housus, ku pelotti niin.
Tuli siihe leima ja mie olin niin ilonen, et halasin sit katsastusukkoo.
Anna oli omal autol mukana kaiken varalt ja se sano et melkein hävetti ku katteli sit min touhuu.

Minust on kyl nyt kiva kun se toimii ja sil myö käytii oikein American Car näyttelys Helsingis, ku Sisu oli pääsiäisen meil.
Siel näyttelys minuu pelotti, et jos se ipana häviää ja yritin sanoa, et ota minuu kädest kiinni, mut se vaan mulkas minuu ja kipitti Pesosen kans kattelemaa.
Mie jäin ku nalli kalliolle ihan.
Se oli kiva reissu. 
Ne oli monsteriauton kyydis ja siit Sisu oli puhunu viel päiväkodiski.

Ilmat on ollu kylmiä ja ihan outoja.
Välil on aurinko paistanu ja sit seuraavas hetkes on satanu jotain töhnää taivaalt.
Minuu on kiukuttanu aikalailla noi säät, ku mie oon niin kärsimätön tos kevään oottelemises.

Ihan vast parina päivänä on ollu minun mieleist säätä, eli aurinkoo ja lämmintä.

Pesonen on tehny pitkää päivää reilun viikon ja muutenki on ollu sillai kaikkee, ettei oikeestaa oo nähty ku nukkumaamennes muutama minuutti, ennenku silmät sammuu kiinni ja sit aamul ku se lähtee töihi.

Ens viikko menee samaa tahtii.

Mie kävin äitii kattomas tos torstaina ja otin Hiiden ja Vennin mukaa.
Oli iltapäivä ja mentii kait vähä huonoo aikaa, ku kahvin jälkee se ilmotti, et lähtekää jo kotiinne.
Sitä ennen se huokaili, ku Hiisi-parka tutki joka paikkaa siel.

Perjantain puottelin hakee kananruokaa ja sit samal kävin Motonetis ostamas etupolttimot autoo.
Mie inhoon ostaa mitää osii, ku joko ostan väärii, tai sit kysyn tyhmästi ja myyjä kattoo ku ääliöö.
Ja niihä siin taas kävi.
Vissii kymmenen minuuttii tuijotin niit lamppui, mitä oli rivis pilvin pimein ja mietin et mitä hiton eroo niil on keskenää.
Sit näin myyjän ja kysyin, et mikäs käy toho min autoo.
Se viittas nihi polttimoihin ja katto minuu sillee säälivästi.
Nappasin yhen paketin ja marssin kassalle.
Päätin et seuraavaks laitan Annan asialle.

Erkko ne sit laitto, ku mie en ollu ihan varma kuinka se tapahtuu. 
Mut nyt tiiän seuraavalle kerralle.

Ai nii.
Menihä muutaki vähä rikki, ku se lamppu.
Torstaina laskin ämpärii vettä, et vien ankoille, ku valot sammu ja vedentulo loppu.
Vaihoin sulakkeen ja se palo uuestaa.
Mietin et mitä nyt ja menin ulos kattomaa.
Hiiisi-poika oli saanu kaivolle menevän kumikaapelin poikki. Sen pienen pätkän mikä oli näkyvis.
Mie oli suhteellisen paniikis ja kyselin neuvoja sielt ja täält.
Lopult Pesonen tuli kotii ja jotenki se korjas et saatii kaikki toimimaa.
Kaapeli kuulema pitää vaihtaa. Ja se on kallis.
Oon ollu aika hissuksee ton jälkee.

Eilen aamusel vänkäsin Heidille kahville ja sit tulin kotii ja kuhan olin tekevinäni kaikkee järkevää.
Illemmal oli tosi hyvä ilma ja virittelin pienet tulet pihalle ja meinasin paistella makkaraa.
Avasin siiderinki.
Ja sit Timi kyseli, et käytäskö niitten mökil.
Se on kiva mökki ja kesäl myö siel kävästii pari kertaa, ni tottahan toki se minulle passas.

Toin siiderin sisälle, syötin makkarat koirille ja pistin kanat koppii.
Pesoselle ilmotin, ku sehä ei ollu viel tullu, ni ei sit ois hätäilly,  et mis mie oon, ku se tulee ja hyppäsin autoo ja huruttelin Inkerilää.

Mut meiän siin höpistes kerkes jo pimenee, ja päätettii, ettei enää lähetä ajelemaa muuta ku ABCille.
Sinne kerittii viis minuuttii ennen sulkemisaikaa.
Mut ehittii kuitenki.

Myö ollaa paljon aikojen kulues kateltu Timin kans leffoja ja sarjoja ja päätettii, et katotaa nytki jotain, ku suunnitelmat nyt ei ihan menny putkee.
Hyvä maku meil on kummalki, katottii Reinikaista ja Siunattua hulluutta.
Yöl mie köröttelin kotii takas.
Yöl ajaminen on oikeesti kivaa, siin on joku taika, ku on pimeetä ja hiljasta eikä ketää liiku missää.
Kesäyönä se vast kivaa onki. Vois ajaa vaik kuinka kauas ihan vaa ajamisen ilosta.

Tänä aamuun mie kirjottelin Heidin kans ja se sano tosiaa, et on kaivannu min kirjotuksii.
Ni mie nyt sit kirjottelin.